Raakaa menoa

Nyt Lillin ruokavaliota on ruvettu laajentamaan. Eilen se sai jo maistiaiseksi hiukan naudanmaksaa ja nuoli maksakippoa varmaan melkein puoli tuntia.

Tänään oli sitten ensimmäisen kokonaisen lihaisen luun, broilerinsiiven, vuoro. Kuten neuvottu on, syötin luun koiralle suoraan kädestä. Aluksi olimme kumpikin vähän ihmeissämme, eikä Lilli oikein tajunnut, että luun saa todella syödä, vaikka se onkin kädessäni. Lopulta kuitenkin se pääsi vauhtiin. Sain myöskin pienen haavan peukalooni, kun vein vahingossa käteni vähän liian lähelle teräviä hampaita.

Täytyy kyllä ihastella noiden hampaiden purutehoa. Luu meni palasiksi hetkessä!

Tästä tämä nyt kai sitten lähtee vauhtiin! Pakkasessa odottaa broilerinsydämiä, -maksaa, -siipiä kokonaisena ja jauhettuna, kalkkunankauloja, lohta sekä liha- sika- ja kanakasvismixiä. Myös kananmunaa on suositeltu annettavaksi, joten täytyy kokeilla joskus sitäkin. Hiljaa hyvä tulee, varmaan kannattaa nyt pitää ainakin pari välipäivää antamatta mitään uutta.

Herkkuja pakkasessa... Mm. kalkkunankauloja, broilerinmaksaa ja -sydäntä sekä kanakasvismixiä. Namia!

Lilli odottaa siipiateriaansa.

Ensi kokemuksia raakaruokinnasta

Lilli on ollut raakaruokinnassa vasta päivän, mutta olen jo nyt ihan sanaton.

Eniten tässä hämmentää tuo, että ruokavalion muutoksesta ei ole seurannut mitään vatsaoireita! Ei kerrassaan mitään. Varauduin henkisesti siihen, että maha saattaa olla sekaisin viikonkin ajan, ja että vähintäänkin päivän verran kakka on hiukan löysää.

Aamulla tarhasta löytyi ihan kiinteät pötköt ja nyt iltalenkillä teki myös ihan normaalit kasat, mutta huomattavasti pienemmät kuin aiemmin, ja papanamaiset, juuri niin kuin pitääkin!

Lilli on kyllä ollut normaalisti todella herkkävatsainen, ja pienikin muutos ruokavaliossa on laittanut vatsan sekaisin useaksi päiväksi tai peräti aiheuttanut autoimmuunikohtauksen, tai ainakin lisääntynyttä tassujen nuolentaa. Tosin voisi olla mahdollista, että vielä huomisen aikana tulisi oireita, joten täytyykin nyt vielä koputella sitä puuta oikein ahkerasti :)

Ainoa miinuspuoli on se, että koira jää hirveän nälkäiseksi syömisensä jälkeen. Ihan kuin ateriat olisivat sille vain pieniä välipaloja ja se jää odottamaan kunnon ruokaa, pyytää lisää heti syötyään. No, ruokamäärä on pienempi ja ensi päivinä se lienee normaalia, kun suolisto ei ole vielä tottunut uuteen ruokaan. On vain niin kurja katsella, kun se koko päivän istuu keittiössä ja pyytää lisää. (no, Lilli on kyllä aina nälkäinen myös normaalisti...)

Odotan innolla, että pääsen monipuolistamaan ravintoa! Jos koiran vatsa kestää näin hyvin, voisi sitäkin alkaa kohta hiljalleen kokeilemaan.

Raakaruokaa

Nyt käännettiin sitten uusi sivu Lillin elämässä, kun päätimme aloittaa raakaruokinnan.

Kerrotaanpa ensin vähän taustaa näistä oireista... Eli Lilli on nuollut tassujaan ja takapuoltaan jo aikalailla pennusta asti. Ei koskaan verille, mutta anturat ja hännänalunen ovat punertaneet. Välillä on ollut parempia ja välillä huonompia aikoja. Anaalirauhaset on tyhjennetty, ei mitään. Tassuja rasvailtu ja leikelty karvoja niiden välistä, ei auta. Itse olen epäillyt myös stressiä. (Se ei ole vieläkään täysin poissuljettu asia, koska pitkien koulupäivien ajan koira joutuu olemaan aina yksin, joka stressaa.)

No, nyt uusimman autoimmuunitautikohtauksen aikana (tauti todettiin Lillillä ensi kerran joulukuussa 2007, sen jälkeen tuli vielä yksi kohtaus tässä n. kuukausi sitten) löytyi yhteys; kortisoni- ja antibioottikuurin aikana tassujen ja takapuolen nuoleminen loppui! Kun kuuri loppui, nuoleminen jatkui.

Eläinlääkäri suositteli eliminaatiodieettiä, mikä käytännössä tarkoittaisi sitä, että koira olisi saanut syödä VAIN perunaa ja peuraa, ei MITÄÄN muuta. Ei yhtään mitään, tai koko hoito menee pilalle. Lillin kanssa se olisi tarkoittanut periaatteessa kuonokoppaa, koska sen onnistuu aina lipaista jostain keittiön nurkasta murunen suuhunsa, tai lenkillä jotain syödä. Kuonokoppa taas sotii omia arvojani vastaan erittäin pahasti.

Sittenpä päädyin miettimään raakaruokinnan aloitusta. Aiemminkin se oli käynyt mielessä, mutta sivuutin sen aina jotenkin, että "Lillillä on niin herkkä vatsa, ei se kestäisi muutosta". Nyt kuitenkin rupesin miettimään ajatusta hiukan tarkemmin. Lilli oli ollut koko elämänsä nappuladieetillä, merkkiä oli pari kertaa vaihdettu, koska koiran maha kesti vain yhtä laatua. Siispä nettiin etsimään tietoa, pari iltaa kulutinkin tonkien aiheesta kertovia sivuja, ja koko ajan tulin varmemmaksi siitä, että kannattaisi ainakin kokeilla.

Tänään menimme sitten ostamaan Lillille ihan uudenlaista ruokaa. Se sai nyt aluksi jauhettua broilerin siipeä ja kanakasvis-mixiä, myöhemmin sitten voi monipuolistaa. Itsellenikin on paljon mukavampaa antaa koiralle monipuolista ruokaa, käyttää mielikuvitusta ja soveltaa, kuin vain joka päivä lappaa näpyjä kuppiin.

Ensimmäinen ateria maistui entisen lailla, kuppi nuoltiin vielä tavallistakin perusteellisemmin puhtaaksi.

Katsotaan nyt, miten tämä tästä lähtee kehittymään! Lilli on aika herkkävatsainen, ja lukemani mukaan ensimmäisinä päivinä saattaa tulla vatsaoireita, kun siirrytään uuteen ruokaan. Toivottavasti nyt mitään isompaa ei kuitenkaan tule ja tassujen ja takapuolen nuoleminen saadaan loppumaan. Päivittelen tänne blogiinkin sitten tietoa homman etenemisestä.