Kohta alkaa pauke - mitenhän koira suhtautuu siihen tänä vuonna? Joinain vuosina se ei ole edes pelännyt, joskus taas pelkää ihan hirveästi. Toivottavasti menee hyvin tänä vuonna!
Hyvää uutta vuotta 2013 kaikille!
maanantai 31. joulukuuta 2012
Joulua ja uutta vuotta
Tänä vuonna Lilli sai pukilta siankorvaa ja naudanmahaa. Paketteja oli niin paljon, että oli vaikea päättää, minkä avaisi ensimmäisenä. Paketinavauskuvista tuli vähän huonoja, mutta tuossa nyt pari parhaiten onnistunutta:
Kohta alkaa pauke - mitenhän koira suhtautuu siihen tänä vuonna? Joinain vuosina se ei ole edes pelännyt, joskus taas pelkää ihan hirveästi. Toivottavasti menee hyvin tänä vuonna!
Hyvää uutta vuotta 2013 kaikille!
Kohta alkaa pauke - mitenhän koira suhtautuu siihen tänä vuonna? Joinain vuosina se ei ole edes pelännyt, joskus taas pelkää ihan hirveästi. Toivottavasti menee hyvin tänä vuonna!
Hyvää uutta vuotta 2013 kaikille!
lauantai 1. joulukuuta 2012
Lumi ja joulukuu
Koira menee aina riehakkaaksi lumihangessa - tai sitten se vain näyttää siltä, kun matalajalkainen otus painelee kinosten halki.
Vauhtia riittää:
Hyvää joulunodotusaikaa kaikille koirien ystäville!
Vauhtia riittää:
tiistai 27. marraskuuta 2012
Lähikuvia...
Laitetaan taas pelkkkä kuvapäivitys, kun sain niin mahtavia kuvia koirasta:
Lilli on muuten ollut raakaruokinnalla jo yli vuoden verran!
perjantai 26. lokakuuta 2012
Lunta!
Tänään lenkillä Lilli oli innoissaan lumesta:
Mutta jos koiran herättää kesken unien, se näyttää kutakuinkin tältä:
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
Kuvia
On päässyt blogi viime aikoina melko koulutusaiheiseksi, joten laitetaan tällä kertaa kevennykseksi vähän kuvia.
 |
| Puuvajasta löytyy aina kiinnostavia hajuja |
 |
| Tämä haju täytyy tutkia tarkkaan |
 |
| Pää piilossa |
 |
| Mitähän täällä ylhäällä on? |
 |
| Etsi kuvasta koira |
 |
| Tarkkana |
 |
| Hyvää syksyä kaikille! |
torstai 20. syyskuuta 2012
Korvatulehdus, -tipat ja niiden laitto vapaaehtoisesti
Koiralla on jälleen korvatulehdus (ja vähän mahaongelmiakin taisi olla vähän aikaa sitten?). Tosin se ei ole mikään ihme, kun tietää, mitä se on viime aikoina syönyt.
Lenkkireittimme varressa jotkut ovat leikkineet värikuulasotaa ja kuulia on lennellyt poluille. Koira on päässyt syömään niitä (!!!), mikä ei todellakaan voi olla kauhean terveellistä. Lisäksi se on viime aikoina napsinut mustikoita ja puolukoita marjaretkillä, mädäntynyttä ruohoa ja tuttuun tapaan myös "sitä itseään".
--> seurauksena tästä kaikesta siis korvatulehdus ja korvatipat.
Rupesin tässä vähän aikaa sitten miettimään, miten korvatippojen laiton voisi hoitaa positiivisemmin. Lilli tuntee jo sanan "korva" ja se alkaa luimistella heti sen kuullessaan. Lisäksi se pelkää korvatippapulloa ja pakenee sen nähdessään (ja kaikki tämä on seurausta siitä, että korvatipat on luonnollisesti laitettu pakottamalla halki koiran elinkaaren.).
En nyt vain oikein tiedä, mikä voisi olla paras keino homman hoitamiseksi. Kokeiltu on kolmea vaihtoehtoa.
- Laitetaan tipat juuri ennen aamu- ja iltaruokailua, syömään pääseminen toimii vahvisteena. Toimii suht. kivasti, jos vain muistaa laittaa tipat ennen ruokailua.
- Opetetaan koira "pyytämään" tippojenlaittoa samalla lailla, kun se nyt pyytää rapsutuksia (tassun anto) ja rapsutetaan samalla, kun laitetaan tippoja (jos pakenee, rapsuttelu loppuu ja tippapullo menee pois, hetken päästä uusi yritys jne.), siis rapsutuksia saa vain silloin, kun tippapullon antaa olla lähellä/antaa laittaa tippoja. (vähän huonosti selitetty, tiedän)
- Kiinnitetään koiran huomio johonkin mielekkääseen tekemiseen (namujen etsiminen) samalla, kun laitetaan tippoja.
Jälkimmäistä kikkaa käytin kynsien leikkuussa, mutta se ei tunnu oikein toimivan tippojen laitossa, sillä koira pelkää tippapulloa enemmän kuin kynsisaksia (ja ihan varmasti korvatippojen laitto tuntuu inhottavammalta kuin kynsien leikkuu, tämän tietää jokainen, jolle on joskus laitettu korviin jotain).
Pyytämis"temppua" koetin tänä aamuna. Jännä oli se, että koira pakeni muutamaan otteeseen, mutta palasi kuitenkin aina takaisin pyytämään tippoja/rapsutuksia. Lisäksi olen ottanut muutamia siedätysharjoituksia ihan vain niin, että olen rapsutellut koiraa tippapullon ollessa koiran lähellä (=oppii, että tippapullosta saa rapsuja, eikä sen läsnäolo tarkoita aina välttämättä tippojen laittoa). Myös namuja olen käyttänyt hiukan vahvisteina tässä. Pääpointti olisi tehdä nyt tippapullosta kiva juttu, tai ainakin neutraali juttu, jota ei tarvitse pelätä.
Itse olen ihan tumpelo näissä koulutusjutuissa ja varmaan nytkin teen virheitä, joita tulen katumaan taas myöhemmin. Koetan nyt painaa kaaliini, että rapsutan koiraa vain silloin, kun se on ihan rauhassa tippapullon ollessa esillä. Jos se rupeaa luimistelemaan, mulkoilemaan tai vetäytymään, otetaan pullo pois ja rapsutukset lakkaavat hetkeksi, sitten kohta taas tarjotaan mahdollisuutta saada rapsuja. Tärkeää olisi myös tehdä harjoituksia usein, sillä mitä useammin harjoitukset päättyvät niin, että tippoja ei laiteta, sitä vähemmän tippapulloa on aihetta pelätä.
...ja sitten jälleen mietin, miten helppoa olisi ollutkaan opettaa koiralle pennusta lähtien, että korvatippapullo on kiva juttu, josta saa rapsuja ja namuja, eikä sitä tarvitse pelätä. Sen sijaan opetin koiralle varmaan miljoona sirkustemppua (hyödyllistä ja virikkeellistä opeteltavaa toki nämäkin, mutta...).
Mutta joo. Kirjoitus karkasi taas vähän käsistä ja on sen verran epäselvä, että tuskin kukaan edes ymmärtää pointtiani. Mutta jospa tämä selventäisi jotain edes itselleni.
Lenkkireittimme varressa jotkut ovat leikkineet värikuulasotaa ja kuulia on lennellyt poluille. Koira on päässyt syömään niitä (!!!), mikä ei todellakaan voi olla kauhean terveellistä. Lisäksi se on viime aikoina napsinut mustikoita ja puolukoita marjaretkillä, mädäntynyttä ruohoa ja tuttuun tapaan myös "sitä itseään".
--> seurauksena tästä kaikesta siis korvatulehdus ja korvatipat.
Rupesin tässä vähän aikaa sitten miettimään, miten korvatippojen laiton voisi hoitaa positiivisemmin. Lilli tuntee jo sanan "korva" ja se alkaa luimistella heti sen kuullessaan. Lisäksi se pelkää korvatippapulloa ja pakenee sen nähdessään (ja kaikki tämä on seurausta siitä, että korvatipat on luonnollisesti laitettu pakottamalla halki koiran elinkaaren.).
En nyt vain oikein tiedä, mikä voisi olla paras keino homman hoitamiseksi. Kokeiltu on kolmea vaihtoehtoa.
- Laitetaan tipat juuri ennen aamu- ja iltaruokailua, syömään pääseminen toimii vahvisteena. Toimii suht. kivasti, jos vain muistaa laittaa tipat ennen ruokailua.
- Opetetaan koira "pyytämään" tippojenlaittoa samalla lailla, kun se nyt pyytää rapsutuksia (tassun anto) ja rapsutetaan samalla, kun laitetaan tippoja (jos pakenee, rapsuttelu loppuu ja tippapullo menee pois, hetken päästä uusi yritys jne.), siis rapsutuksia saa vain silloin, kun tippapullon antaa olla lähellä/antaa laittaa tippoja. (vähän huonosti selitetty, tiedän)
- Kiinnitetään koiran huomio johonkin mielekkääseen tekemiseen (namujen etsiminen) samalla, kun laitetaan tippoja.
Jälkimmäistä kikkaa käytin kynsien leikkuussa, mutta se ei tunnu oikein toimivan tippojen laitossa, sillä koira pelkää tippapulloa enemmän kuin kynsisaksia (ja ihan varmasti korvatippojen laitto tuntuu inhottavammalta kuin kynsien leikkuu, tämän tietää jokainen, jolle on joskus laitettu korviin jotain).
Pyytämis"temppua" koetin tänä aamuna. Jännä oli se, että koira pakeni muutamaan otteeseen, mutta palasi kuitenkin aina takaisin pyytämään tippoja/rapsutuksia. Lisäksi olen ottanut muutamia siedätysharjoituksia ihan vain niin, että olen rapsutellut koiraa tippapullon ollessa koiran lähellä (=oppii, että tippapullosta saa rapsuja, eikä sen läsnäolo tarkoita aina välttämättä tippojen laittoa). Myös namuja olen käyttänyt hiukan vahvisteina tässä. Pääpointti olisi tehdä nyt tippapullosta kiva juttu, tai ainakin neutraali juttu, jota ei tarvitse pelätä.
Itse olen ihan tumpelo näissä koulutusjutuissa ja varmaan nytkin teen virheitä, joita tulen katumaan taas myöhemmin. Koetan nyt painaa kaaliini, että rapsutan koiraa vain silloin, kun se on ihan rauhassa tippapullon ollessa esillä. Jos se rupeaa luimistelemaan, mulkoilemaan tai vetäytymään, otetaan pullo pois ja rapsutukset lakkaavat hetkeksi, sitten kohta taas tarjotaan mahdollisuutta saada rapsuja. Tärkeää olisi myös tehdä harjoituksia usein, sillä mitä useammin harjoitukset päättyvät niin, että tippoja ei laiteta, sitä vähemmän tippapulloa on aihetta pelätä.
...ja sitten jälleen mietin, miten helppoa olisi ollutkaan opettaa koiralle pennusta lähtien, että korvatippapullo on kiva juttu, josta saa rapsuja ja namuja, eikä sitä tarvitse pelätä. Sen sijaan opetin koiralle varmaan miljoona sirkustemppua (hyödyllistä ja virikkeellistä opeteltavaa toki nämäkin, mutta...).
Mutta joo. Kirjoitus karkasi taas vähän käsistä ja on sen verran epäselvä, että tuskin kukaan edes ymmärtää pointtiani. Mutta jospa tämä selventäisi jotain edes itselleni.
perjantai 31. elokuuta 2012
Luoksetuloa ja muutakin
Olen ottanut koiran kanssa nyt muutamia luoksetuloharjoituksia tässä elokuun aikana. Ensin treenasimme sisätiloissa ja nyt olemme olleet jo useampaan otteeseen koiratarhassa harjoittelemassa.
Olen pitänyt harjoitukset niin helppoina, että onnistumisprosentti on ollut korkea. Pientä kehitystä olen siitä huolimatta huomannut; esimerkiksi ensimmäisessä ulkoharjoituksessa koira reagoi hitaasti ja "lampsi" luo. Tästä en tietenkään vahvistanut ja jo seuraavalla kerralla oli luoksetulo huomattavasti parempaa! Juuri äsken tein myös harjoituksen ja tällä kertaa se oli jopa liiankin innokas (tuli, ennen kuin pyysin). Kohta aloitan varmaankin treenaamisen koiratarhan ulkopuolella (se vaatisi sitten tosin jonkinlaisen varmistusnarun... irti pysyminen on mahdottomuus)
Huonona juttuna voisi sanoa sen, että koira on taas nuollut itseään ihan kiitettävästi viime päivinä. No, kotona en tietenkään ole niin paljoa kuin kesälomalla, joten lie kai sanomattakin selvää, että virikkeitä on vähemmän. Joskus olen kotona vasta puoli viiden jälkeen ja näinä iltoina koira on huomattavasti levottomampi kuin lyhyinä päivinä tai viikonloppuina.
Olen pitänyt harjoitukset niin helppoina, että onnistumisprosentti on ollut korkea. Pientä kehitystä olen siitä huolimatta huomannut; esimerkiksi ensimmäisessä ulkoharjoituksessa koira reagoi hitaasti ja "lampsi" luo. Tästä en tietenkään vahvistanut ja jo seuraavalla kerralla oli luoksetulo huomattavasti parempaa! Juuri äsken tein myös harjoituksen ja tällä kertaa se oli jopa liiankin innokas (tuli, ennen kuin pyysin). Kohta aloitan varmaankin treenaamisen koiratarhan ulkopuolella (se vaatisi sitten tosin jonkinlaisen varmistusnarun... irti pysyminen on mahdottomuus)
Huonona juttuna voisi sanoa sen, että koira on taas nuollut itseään ihan kiitettävästi viime päivinä. No, kotona en tietenkään ole niin paljoa kuin kesälomalla, joten lie kai sanomattakin selvää, että virikkeitä on vähemmän. Joskus olen kotona vasta puoli viiden jälkeen ja näinä iltoina koira on huomattavasti levottomampi kuin lyhyinä päivinä tai viikonloppuina.
lauantai 11. elokuuta 2012
Lillin aarre
Mökkireissulla koira löysi puuvarastosta oikein hienon aarteen; kuolleen oravan, josta oli jäljellä enää luut ja turkki.
Löytämisen jälkeen hieno saalis piti tietenkin haudata:
lauantai 4. elokuuta 2012
Onnistumisia
Heh, edellisestä kirjoituksesta on pari päivää ja niin paljon on taas tapahtunut! Tänään oli oikein hyvä päivä koiran kanssa, vaikka välissä olikin pari huonompaa. Mistähän sitä aloittaisi?
Koiralla oli viime päivät maha löysällä. Kakka oli löysää ja oudon tummaa, lisäksi se ahmi useaan otteeseen ruohoa. Ruokahalukaan ollut täysin kunnossa (söi kyllä, mutta ei ahminut ruokaansa entisen lailla = sairauden merkki Lillillä). Kävin jo läpi viime päivien ruokavaliota ja syytin myös kuivattuja kivipiiroja, joita Lilli oli viime päivinä saanut koulutusnameina.
Eilen sitten tajusin syyn. Olin antanut koiran napsia mökkitien varresta muutamia mansikoita, vadelmia ja mustikoita kuten aiempinakin vuosina. Takaraivossa oli jo silloin jyskyttänyt pieni epäilys, mutta en heti osannut yhdistää marjoja vatsaongelmiin. Vasta, kun illalla mökiltä palatessani näin koiran jälleen herkuttelevan marjoilla, tajusin. Mustikoilla selittyi myös kakan tumma väri. Ei siis marjoja koiralle jatkossa.
Tänään koira oli jo entisensä ja pääsimme aloittelemaan luoksetulon optimointia. Varasin "erikoisvahvisteiksi" todella rasvaisia siankorvasiivuja. Ne haisevat kammottavalle ja ovat hirveitä käsitellä, mutta koira rakastaa niitä. Se olikin nyt todella motivoitunut (ja syy sille, miksi koira pari päivää sitten tuntui jotenkin haluttomalta: vatsaongelmat) ja tuli nopeasti, varmasti ja reagoi heti. Kerran se lähti jopa tulemaan luo ennen kuin kutsuin, tästä ei tietenkään vahvistetta tullut.
Ja vielä yksi hyvä uutinen: Olen lopultakin saanut koulutuksen avulla vähennettyä Lillin iänikuista takapuolennuolemista (koputtaa puuta). Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että koira haki nuolemisellaan huomiota (rupesi nuolemaan takapuoltaan --> joku tuli huutamaan "Lilli, ei nuolla takapuolta!!" ja sai huomiota).
Nyt olen toiminut niin, että koiran nuollessa takapuoltaan kävelen vain sen ohi huomioimatta sitä lainkaan (lopettaa nuolemisen, muttei saa huomiota). Vastaavasti aina "muuten vaan" koiran ohi mennessäni vahvistan sitä rapsutuksin ja kehuin, jos se vain makoilee paikallaan nuolematta takapuoltaan. Vähän sekavasti taas selitetty, mutta kutakuinkin noin olen saanut nuolemisen vähenemään. Tänään en ole yllättänyt sitä takapuolta nuolemasta kertaakaan! (Selityksenä laitettakoon vielä, että Lillin takapuolennuoleminen ei ole sitä "normaalia", jolla kaikki koirat toisinaan puhdistavat itseään. Lilli teki sitä pakonomaisesti ja pitkäkestoisesti joka päivä.)
Ja ruokinnasta vielä hiukan; kohta kokeilen koiralle varovasti jotain ihan uutta, kokonaista sonnin rustoluuta! Ostin eilen kokeeksi pari luuta. Naudan luumurskettahan se on saanut, mutta kokonaisena se onkin ihan uusi juttu...
Olenpas viime aikoina muuten touhunnutkin paljon koiran kanssa ja päivitellyt blogia usein! Hyvä näin, koska kohta tulee taas kiireisemmät ajat eteen.
Koiralla oli viime päivät maha löysällä. Kakka oli löysää ja oudon tummaa, lisäksi se ahmi useaan otteeseen ruohoa. Ruokahalukaan ollut täysin kunnossa (söi kyllä, mutta ei ahminut ruokaansa entisen lailla = sairauden merkki Lillillä). Kävin jo läpi viime päivien ruokavaliota ja syytin myös kuivattuja kivipiiroja, joita Lilli oli viime päivinä saanut koulutusnameina.
Eilen sitten tajusin syyn. Olin antanut koiran napsia mökkitien varresta muutamia mansikoita, vadelmia ja mustikoita kuten aiempinakin vuosina. Takaraivossa oli jo silloin jyskyttänyt pieni epäilys, mutta en heti osannut yhdistää marjoja vatsaongelmiin. Vasta, kun illalla mökiltä palatessani näin koiran jälleen herkuttelevan marjoilla, tajusin. Mustikoilla selittyi myös kakan tumma väri. Ei siis marjoja koiralle jatkossa.
Tänään koira oli jo entisensä ja pääsimme aloittelemaan luoksetulon optimointia. Varasin "erikoisvahvisteiksi" todella rasvaisia siankorvasiivuja. Ne haisevat kammottavalle ja ovat hirveitä käsitellä, mutta koira rakastaa niitä. Se olikin nyt todella motivoitunut (ja syy sille, miksi koira pari päivää sitten tuntui jotenkin haluttomalta: vatsaongelmat) ja tuli nopeasti, varmasti ja reagoi heti. Kerran se lähti jopa tulemaan luo ennen kuin kutsuin, tästä ei tietenkään vahvistetta tullut.
Ja vielä yksi hyvä uutinen: Olen lopultakin saanut koulutuksen avulla vähennettyä Lillin iänikuista takapuolennuolemista (koputtaa puuta). Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että koira haki nuolemisellaan huomiota (rupesi nuolemaan takapuoltaan --> joku tuli huutamaan "Lilli, ei nuolla takapuolta!!" ja sai huomiota).
Nyt olen toiminut niin, että koiran nuollessa takapuoltaan kävelen vain sen ohi huomioimatta sitä lainkaan (lopettaa nuolemisen, muttei saa huomiota). Vastaavasti aina "muuten vaan" koiran ohi mennessäni vahvistan sitä rapsutuksin ja kehuin, jos se vain makoilee paikallaan nuolematta takapuoltaan. Vähän sekavasti taas selitetty, mutta kutakuinkin noin olen saanut nuolemisen vähenemään. Tänään en ole yllättänyt sitä takapuolta nuolemasta kertaakaan! (Selityksenä laitettakoon vielä, että Lillin takapuolennuoleminen ei ole sitä "normaalia", jolla kaikki koirat toisinaan puhdistavat itseään. Lilli teki sitä pakonomaisesti ja pitkäkestoisesti joka päivä.)
Ja ruokinnasta vielä hiukan; kohta kokeilen koiralle varovasti jotain ihan uutta, kokonaista sonnin rustoluuta! Ostin eilen kokeeksi pari luuta. Naudan luumurskettahan se on saanut, mutta kokonaisena se onkin ihan uusi juttu...
Olenpas viime aikoina muuten touhunnutkin paljon koiran kanssa ja päivitellyt blogia usein! Hyvä näin, koska kohta tulee taas kiireisemmät ajat eteen.
torstai 2. elokuuta 2012
Luoksetulon optimointia
Minun on jo pienen iäisyyden ajan pitänyt aloittaa jonkinlainen naksutinkoulutus koiralla. No nyt tartuin tilaisuuteen, kun bongasin "vapaan" pilttipurkinkannen. Katsotaan, miten homma lähtee etenemään...
---
Suurempi ongelma on ja on aina ollut Lillin luoksetulo. Hajut saati kissat vievät aina voiton, ja luokse tullessaan Lilli vain "lampsii", nappaa haluttomasti namun ja jatkaa matkaansa -jos nyt se ylipäätään edes suostuu tulemaan luo.
Tein varmaan miljoona virhettä aikanaan, kun kymppivuotiaana koetin opettaa metsästysviettiselle koiralle luoksetuloa. En edes muista noista ajoista mitään, joten etsi niitä virheitä sieltä nyt sitten. Yhden pienen, mutta hyvin ratkaisevan virheen kuitenkin taisin tajuta tässä pari päivää sitten.
Eli aikanaan palkitsin Lillin aina, kun se tuli luokse. Nopeasti ajateltuna voisi ajatella, että niin pitääkin. Mutta pysähdyin tässä ajattelemaan, että kun joskus kymmenenkin minuuttia huhuilin koiraa, koetin saada sen huomiota itseeni ja lopulta tämän jälkeen koira tuli luo -> vahvistin. Eli koira oppikin, että "Jaahas, tuolla tuo taas huhuilee. Haistelen ensin tämän hajun, jahtaan tämän kissan ja sitten menen sen luo -> saan namun sen lisäksi, että saan omat hajuni haisteltua."
Toisin sanoen:
- jos koira tuli luokseni heti, se joutui keskeyttämään omat hajunsa (huono juttu), mutta sai namun (hyvä juttu)
- jos koira tuli luokseni hetken päästä, se sai haisteltua omat hajunsa (hyvä juttu) ja sen lisäksi sai namun (hyvä juttu).
Tein äsken jonkinlaisen "testilenkin", jonka aikana kutsuin koiraa silloin tällöin luo. Vähän ei-niin-kiinnostavat hajut se unohti ja tuli, selvästi sitä kuitenkin matkan aikana "harmitti" ja se saattoi yllättäen pysähdellä haistelemaan jotain muuta. Kiinnostavat hajut, piehtarointi ja kakan syöminen veivät auttamatta voiton luoksetulosta.
Testilenkillä tein myös niin, että kutsuessani koiraa menin kyykkyyn ja huusin "tänne!". Jos koira ei muutaman sekunnin sisällä reagoinut, nousin pystyyn ja tällöin tilaisuus ansaita vahviste meni sivu suun, vaikka koira olisi hetken päästä tullutkin.
Mielenkiintoista on se, että jos koiraan saa yllättäen 100% katsekontaktin, se pysyy siinä ja kulkee nätisti vierellä. Itse kuitenkin haluan lenkeillä, että koira saa "olla koira" ja haistella tietyissä määrin hajujaan -tämä kuitenkin vaatisi juuri sen, että koira tulee luo HETI, kun sitä kutsun ja silloin unohtaa välittömästi hajunsa. Lillillä on sana "katso", kun haluan saada siihen kontaktin. Jos koira on silloin luona, pyyntö toimii usein hyvin. Sana "vapaa" tarkoittaa sitä, että namutarjoilu loppui ja koira saa mennä haistelemaan miten mielii.
No, miten tästä eteenpäin? Sitä olen pohtinut. Ajattelin aloitella nyt projektia "luoksetulon optimointi" ja vahvistaa vain parhaat luoksetulot, jotka koira tekee välittömästi pyynnön jälkeen. Lisäksi ajattelin kehittää jotain "erikoisvahvisteita", namuja, joita koira saa vain "tänne" -pyynnön noudattamisesta, ei mistään muusta. Huomenna todennäköisesti käyn ostamassa niitä.
Luoksetulon optimoinnin aloittanemme sisätiloissa, jossa koira reagoi lähes aina 100% varmasti pyyntöihin. Vahvistan vain parhaat suoritukset, "lampsimisesta" ja hitaasta reagoinnista se ei saa vahvistetta. Kun sisällä koira ryntää kiitolaukkaa luokseni joka ainoa kerta, kun kuulee pyynnön, siirryn ulos koiratarhaan ja teen saman jutun. Sitten lenkeillä kutsun sitä, kun sillä on jotain "ei-niin-mielenkiintoista" juttua tehtävänä. Lopulta kutsun sitä luo vaikeammissa tilanteissa -jos sinne asti ikinä pääsen.
Pointti koko jutussa olisi se, että koira saisi luoksetulostaan mahdollisimman usein vahvisteita, joten pienin askelein eteneminen on tärkeää. Jos siis näyttää siltä, että pyynnöt eivät tehoa, palaan takaisin helpompiin vaiheisiin. Tärkeää on myös muistaa päästää koira lähes aina joka luoksetulon jälkeen takaisin haistelemaan hajujaan. Silloin homma näyttäisi tältä:
- jos koira tulee luokse heti, se joutuu keskeyttämään omat haistelunsa (huono juttu), mutta saa namun (hyvä juttu) ja pääsee heti jatkamaan omia puuhiaan (hyvä juttu).
- jos koira tulee luokseni hetken päästä, se saa omat hajunsa haisteltua (hyvä juttu), mutta ei saa namua (huono juttu).
Nähtäväksi jää, olenko minä luoksetulon arvoinen. Kuuden vuoden takaiset virheet ja epäjohdonmukaisuudet näissä asioissa kyllä näkyvät. Toisinaan tulee jopa tietoisesti/tiedostamatta vahvistettua tuota koiran kissainnokkuutta.
Hups, tulipa pitkä ja sekava juttu. Mutta oikeastaan taisin kirjoittaa sen lähinnä itselleni.
---
Suurempi ongelma on ja on aina ollut Lillin luoksetulo. Hajut saati kissat vievät aina voiton, ja luokse tullessaan Lilli vain "lampsii", nappaa haluttomasti namun ja jatkaa matkaansa -jos nyt se ylipäätään edes suostuu tulemaan luo.
Tein varmaan miljoona virhettä aikanaan, kun kymppivuotiaana koetin opettaa metsästysviettiselle koiralle luoksetuloa. En edes muista noista ajoista mitään, joten etsi niitä virheitä sieltä nyt sitten. Yhden pienen, mutta hyvin ratkaisevan virheen kuitenkin taisin tajuta tässä pari päivää sitten.
Eli aikanaan palkitsin Lillin aina, kun se tuli luokse. Nopeasti ajateltuna voisi ajatella, että niin pitääkin. Mutta pysähdyin tässä ajattelemaan, että kun joskus kymmenenkin minuuttia huhuilin koiraa, koetin saada sen huomiota itseeni ja lopulta tämän jälkeen koira tuli luo -> vahvistin. Eli koira oppikin, että "Jaahas, tuolla tuo taas huhuilee. Haistelen ensin tämän hajun, jahtaan tämän kissan ja sitten menen sen luo -> saan namun sen lisäksi, että saan omat hajuni haisteltua."
Toisin sanoen:
- jos koira tuli luokseni heti, se joutui keskeyttämään omat hajunsa (huono juttu), mutta sai namun (hyvä juttu)
- jos koira tuli luokseni hetken päästä, se sai haisteltua omat hajunsa (hyvä juttu) ja sen lisäksi sai namun (hyvä juttu).
Tein äsken jonkinlaisen "testilenkin", jonka aikana kutsuin koiraa silloin tällöin luo. Vähän ei-niin-kiinnostavat hajut se unohti ja tuli, selvästi sitä kuitenkin matkan aikana "harmitti" ja se saattoi yllättäen pysähdellä haistelemaan jotain muuta. Kiinnostavat hajut, piehtarointi ja kakan syöminen veivät auttamatta voiton luoksetulosta.
Testilenkillä tein myös niin, että kutsuessani koiraa menin kyykkyyn ja huusin "tänne!". Jos koira ei muutaman sekunnin sisällä reagoinut, nousin pystyyn ja tällöin tilaisuus ansaita vahviste meni sivu suun, vaikka koira olisi hetken päästä tullutkin.
Mielenkiintoista on se, että jos koiraan saa yllättäen 100% katsekontaktin, se pysyy siinä ja kulkee nätisti vierellä. Itse kuitenkin haluan lenkeillä, että koira saa "olla koira" ja haistella tietyissä määrin hajujaan -tämä kuitenkin vaatisi juuri sen, että koira tulee luo HETI, kun sitä kutsun ja silloin unohtaa välittömästi hajunsa. Lillillä on sana "katso", kun haluan saada siihen kontaktin. Jos koira on silloin luona, pyyntö toimii usein hyvin. Sana "vapaa" tarkoittaa sitä, että namutarjoilu loppui ja koira saa mennä haistelemaan miten mielii.
No, miten tästä eteenpäin? Sitä olen pohtinut. Ajattelin aloitella nyt projektia "luoksetulon optimointi" ja vahvistaa vain parhaat luoksetulot, jotka koira tekee välittömästi pyynnön jälkeen. Lisäksi ajattelin kehittää jotain "erikoisvahvisteita", namuja, joita koira saa vain "tänne" -pyynnön noudattamisesta, ei mistään muusta. Huomenna todennäköisesti käyn ostamassa niitä.
Luoksetulon optimoinnin aloittanemme sisätiloissa, jossa koira reagoi lähes aina 100% varmasti pyyntöihin. Vahvistan vain parhaat suoritukset, "lampsimisesta" ja hitaasta reagoinnista se ei saa vahvistetta. Kun sisällä koira ryntää kiitolaukkaa luokseni joka ainoa kerta, kun kuulee pyynnön, siirryn ulos koiratarhaan ja teen saman jutun. Sitten lenkeillä kutsun sitä, kun sillä on jotain "ei-niin-mielenkiintoista" juttua tehtävänä. Lopulta kutsun sitä luo vaikeammissa tilanteissa -jos sinne asti ikinä pääsen.
Pointti koko jutussa olisi se, että koira saisi luoksetulostaan mahdollisimman usein vahvisteita, joten pienin askelein eteneminen on tärkeää. Jos siis näyttää siltä, että pyynnöt eivät tehoa, palaan takaisin helpompiin vaiheisiin. Tärkeää on myös muistaa päästää koira lähes aina joka luoksetulon jälkeen takaisin haistelemaan hajujaan. Silloin homma näyttäisi tältä:
- jos koira tulee luokse heti, se joutuu keskeyttämään omat haistelunsa (huono juttu), mutta saa namun (hyvä juttu) ja pääsee heti jatkamaan omia puuhiaan (hyvä juttu).
- jos koira tulee luokseni hetken päästä, se saa omat hajunsa haisteltua (hyvä juttu), mutta ei saa namua (huono juttu).
Nähtäväksi jää, olenko minä luoksetulon arvoinen. Kuuden vuoden takaiset virheet ja epäjohdonmukaisuudet näissä asioissa kyllä näkyvät. Toisinaan tulee jopa tietoisesti/tiedostamatta vahvistettua tuota koiran kissainnokkuutta.
Hups, tulipa pitkä ja sekava juttu. Mutta oikeastaan taisin kirjoittaa sen lähinnä itselleni.
lauantai 28. heinäkuuta 2012
Pigmenttimuutoksia kirsussa
Mielenkiintoinen aihe, jota olen pohtinut jo varmaankin koiran koko eliniän ajan. Kirsun lisäksi Lillin kynsissä ja kielessä on toisinaan nähtävillä pigmenttimuutoksia, mutta kirsu on noista se näkyvin, joten keskitytään nyt siihen.
Eli tässä Lilli on pentuna kesällä 2006. Kirsu on musta:
Tuon kesän jälkeen Lillin kirsu alkoi yllättäen vaaleta, se muuttui ruskeaksi. Jo syksyllä 2006 se näytti tältä:
Aluksi oletin, että kirsu muuttuisi kesän tullessa jälleen ruskeaksi (aurinko ruskettaa, talvi vaalentaa), mutta näin ei käynyt. Ruskeus pysyi läpi kesän 2007!
...ja siitä lähtien koiran kirsu on ollut säännöllisesti ruskea -vuodenajat eivät ole vaikuttaneet asiaan. Heitetäänpä esimerkkinä vaikka talvi 2009-2010.
Ja heti perään kesä 2010; muutosta ei tapahtunut, vaikka olikin lämmin kesä.
Eipä siinä mitään. MUTTA sitten tuleekin syy, miksi tätä ylipäätään pohdiskelen juuri nyt; tänä keväänä Lillin kirsu muutti pitkästä aikaa väriään ja tummui takaisin mustaksi!!
Kuvasta voi olla vähän hankala erottaa -eihän tuo nyt IHAN musta ole, mutta selvästi tummempi kuin aiemmissa kuvissa. Äskeinen kuva on otettu heinäkuun alussa -laitetaan loppuun vielä tänään otettu kuva kirsusta. Valaistuksessa on eroa, mutta minusta tuo näyttää jopa tummuneen:
Tosiaan kuva ei kerro kaikkia sävyjä ja kirkkaassa auringonpaisteessa tuo näyttää nytkin jopa ruskealta "livenä", tummemmassa valaistuksessa tummemmalta. Siitä huolimatta muutosta on tapahtunut.
Miksi kirsun väri sitten juuri tänä kesänä muuttui jälleen ruskeaksi, vaikka välissä on 5 kesää, jolloin muutosta ei tapahtunut? Voi toki olla mahdollista, että muutokset todella johtuvat auringosta tai kenties ikääntymisestä, mutta mieleeni putkahti myös yksi vaihtoehto: ruokavalion muutos.
Ainakin linnuilla olen lukenut (no joo, täysin eri laji eivätkä ehkä verrattavissa toisiinsa), että ruokavalio voi vaikuttaa höyhenpuvun väritykseen hyvinkin voimakkaasti. Lilli aloitti siis raakaruokinnan marraskuussa 2011 ja muutokset kirsussa taisivat tapahtua ihan tässä huhti-toukokuussa (?) 2012, puolisen vuotta myöhemmin. Hmm.
Jännä nähdä, mitä syksyllä tapahtuu. Muuttuuko koiran kirsu takaisin ruskeaksi vai pysyykö se tummempana läpi talven? Ja jos se vaalenee talvella, tuleeko siitä jälleen tummempi ensi keväänä? Omasta mielestäni ruokavalion muutos saattaisi kyllä hyvinkin olla ainakin osasyynä tähän mielenkiintoiseen muutokseen kirsun väreissä!
Eli tässä Lilli on pentuna kesällä 2006. Kirsu on musta:
...ja siitä lähtien koiran kirsu on ollut säännöllisesti ruskea -vuodenajat eivät ole vaikuttaneet asiaan. Heitetäänpä esimerkkinä vaikka talvi 2009-2010.
Miksi kirsun väri sitten juuri tänä kesänä muuttui jälleen ruskeaksi, vaikka välissä on 5 kesää, jolloin muutosta ei tapahtunut? Voi toki olla mahdollista, että muutokset todella johtuvat auringosta tai kenties ikääntymisestä, mutta mieleeni putkahti myös yksi vaihtoehto: ruokavalion muutos.
Ainakin linnuilla olen lukenut (no joo, täysin eri laji eivätkä ehkä verrattavissa toisiinsa), että ruokavalio voi vaikuttaa höyhenpuvun väritykseen hyvinkin voimakkaasti. Lilli aloitti siis raakaruokinnan marraskuussa 2011 ja muutokset kirsussa taisivat tapahtua ihan tässä huhti-toukokuussa (?) 2012, puolisen vuotta myöhemmin. Hmm.
Jännä nähdä, mitä syksyllä tapahtuu. Muuttuuko koiran kirsu takaisin ruskeaksi vai pysyykö se tummempana läpi talven? Ja jos se vaalenee talvella, tuleeko siitä jälleen tummempi ensi keväänä? Omasta mielestäni ruokavalion muutos saattaisi kyllä hyvinkin olla ainakin osasyynä tähän mielenkiintoiseen muutokseen kirsun väreissä!
keskiviikko 25. heinäkuuta 2012
Virikkeenä lasten vanha muovailuvahapurkki
Tämä virike minun onkin pitänyt esitellä jo aikoja sitten, se on ollut Lillillä jo useita vuosia käytössä ja hyväksi on todettu.
Eli vanha lasten muovailuvahapurkki, taisi olla aikanaan minun. On sisältänyt siis ihan myrkytöntä lasten muovailuvahaa ja sen tyhjennyttyä se on pesty ja annettu koiran käyttöön. Noihin eri lokeroihin laitetaan siis namuja ja sitten kannet kiinni, tarvittaessa kääritään vaikka maton sisään vaikeuttamaan hommaa.
Aluksi kannet olivat vain aseteltuina lokeroiden päälle, jotta koira hoksasi idean. Nykyään painan kannet ihan kunnolla kiinni ja koira joutuu repimään ne hampailla irti ja pitämään samalla tassulla kiinni lelusta. Muovia tuo tosin on, mutta yllättävän hyvin on kestänyt. Kannattaa kuitenkin valvoa käyttöä varsinkin koirilla, joilla on taipumusta esineiden pureskeluun.
Eli vanha lasten muovailuvahapurkki, taisi olla aikanaan minun. On sisältänyt siis ihan myrkytöntä lasten muovailuvahaa ja sen tyhjennyttyä se on pesty ja annettu koiran käyttöön. Noihin eri lokeroihin laitetaan siis namuja ja sitten kannet kiinni, tarvittaessa kääritään vaikka maton sisään vaikeuttamaan hommaa.
Aluksi kannet olivat vain aseteltuina lokeroiden päälle, jotta koira hoksasi idean. Nykyään painan kannet ihan kunnolla kiinni ja koira joutuu repimään ne hampailla irti ja pitämään samalla tassulla kiinni lelusta. Muovia tuo tosin on, mutta yllättävän hyvin on kestänyt. Kannattaa kuitenkin valvoa käyttöä varsinkin koirilla, joilla on taipumusta esineiden pureskeluun.
lauantai 7. heinäkuuta 2012
Matkustamista raakaruokittavan koiran kanssa
Aihe, joka minua mietitytti hiukan jo heti ruokinnanmuutoksen yhteydessä. Nyt se on sitten käytännössä koettu ja jaan tänne hiukan kokemuksia.
Eli matkalle lähtiessä varasin koiralle ihan ensimmäisen päivän ilta- ja aamuruuat mukaan. Illalla se sai jauhettua broilerin siipeä (hyvin sulavaa, varmaa "perusruokaa") ja aamulla ihan jotain jauhelihaa (olisiko ollut perinteistä sikanautaa) ja kasvissosetta.
Matkalla kävimme joka päivä ostamassa koiralle marketista seuraavan päivän ruuat. Mitään koiranruoka/raakaruokakauppaa siellä ei lähistöllä ollut, mutta tavallisesta ruokakaupasta löytyi milloin mitäkin ja koira söi matkan aikana kaikkea Snellmannin kinkkusuikaleista (:D) Oscarin raakapakasteisiin. Hyvin tuntui maha kestävän, vaikka luiden osuus jäikin vähemmälle matkan aikana. Pääasia oli, että ruoka oli maustamatonta (ei mitään suolaa, marinadeja tms.) ja raakaa. Tuoreliha ja raakapakasteet kävivät hyvin. Kasvisten osuuden puolestaan korvasi kurkku, joka soseutettiin haarukalla.
Ja laitetaan nyt sitten vielä pari lomakuvaa, kun kerran lomalta ollaan palattu. :) Kainuun suunnalla siis oltiin, Lilli ainakin tuntui nauttivan kovasti hienoista lenkkimaastoista.
Eli matkalle lähtiessä varasin koiralle ihan ensimmäisen päivän ilta- ja aamuruuat mukaan. Illalla se sai jauhettua broilerin siipeä (hyvin sulavaa, varmaa "perusruokaa") ja aamulla ihan jotain jauhelihaa (olisiko ollut perinteistä sikanautaa) ja kasvissosetta.
Matkalla kävimme joka päivä ostamassa koiralle marketista seuraavan päivän ruuat. Mitään koiranruoka/raakaruokakauppaa siellä ei lähistöllä ollut, mutta tavallisesta ruokakaupasta löytyi milloin mitäkin ja koira söi matkan aikana kaikkea Snellmannin kinkkusuikaleista (:D) Oscarin raakapakasteisiin. Hyvin tuntui maha kestävän, vaikka luiden osuus jäikin vähemmälle matkan aikana. Pääasia oli, että ruoka oli maustamatonta (ei mitään suolaa, marinadeja tms.) ja raakaa. Tuoreliha ja raakapakasteet kävivät hyvin. Kasvisten osuuden puolestaan korvasi kurkku, joka soseutettiin haarukalla.
Ja laitetaan nyt sitten vielä pari lomakuvaa, kun kerran lomalta ollaan palattu. :) Kainuun suunnalla siis oltiin, Lilli ainakin tuntui nauttivan kovasti hienoista lenkkimaastoista.
maanantai 11. kesäkuuta 2012
Vanha video
Siirsin kännykästä vanhoja kuvia koneelle ja törmäsin yhteen videoon, missä Lilli näkee heinikossa jotain tutkimisen arvoista. Video on siis kännykällä kuvattu, huonolaatuinen ja ikivanha, mutta hiukan editoituna laitoin sen kuitenkin nettiin:
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
lauantai 26. toukokuuta 2012
Loppukevään touhuja
No, taas on päässyt unohtumaan tämän blogin päivittely. Keväisin lintuharrastus vie aina suuren osan ajasta, koetan taas syksyllä aktivoitua päivittelemään.
Mutta eipä tässä mitään kovin erikoista kerrottavaakaan ole! Lillillä tosin oli korvatulehdus vähän aikaa sitten, mutta se taisi olla rokotusten sivuvaikutus. Tämä oli ensimmäinen korvatulehdus sen jälkeen, kun lokakuussa aloitettiin raakaruokinta ja aiemmin Lilli sai niitä melkein jatkuvasti. Toinen terveydentilaan liittyvä seikka on se, että tänä aamuna turkista löytyi punkki. Oli jo melkoisen imenyt. Nyt täytyy tarkkailla, tuleeko iho-oireita, jotka viittaisivat mahdolliseen borrelioosiin.
Raakaruokinta on jo osa arkea, eikä enää tarvitse edes miettiä, mitä koiralle antaisi ruuaksi -ottaa vain "jotain" pakkasesta. Lampaanluita tosiaan kokeiltiin, ja nekin sopivat mainiosti koiran vatsalle. Seuraavaksi voisivat olla vuorossa sian- ja naudanluut.
Keväinen luonto tarjoaa koiralle paljon ihmeteltävää. Ulkona auringossa on kiva maata ja äskeisellä lenkillä se kävi uimassa mutaojassa. Olisin voinut ottaa videonkin, mutta kamera jäi kotiin. Lisäksi olemme käyneet mökillä soutelemassa ja tietenkin tehneet paljon lenkkejä.
Viime ajat ovat kyllä olleet itselleni melkoista pyöritystä. Kesälomalla pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja virikkeistää koiraa huomattavasti enemmän. Kesä ja raakaruokinta tarjoavat toisaalta paljon hienoja virikkeistämismahdollisuuksia; miltähän tuntuisi piilottaa vaikka lihainen luu maahan ja antaa koiran etsiä se sieltä?
Mutta eipä tässä mitään kovin erikoista kerrottavaakaan ole! Lillillä tosin oli korvatulehdus vähän aikaa sitten, mutta se taisi olla rokotusten sivuvaikutus. Tämä oli ensimmäinen korvatulehdus sen jälkeen, kun lokakuussa aloitettiin raakaruokinta ja aiemmin Lilli sai niitä melkein jatkuvasti. Toinen terveydentilaan liittyvä seikka on se, että tänä aamuna turkista löytyi punkki. Oli jo melkoisen imenyt. Nyt täytyy tarkkailla, tuleeko iho-oireita, jotka viittaisivat mahdolliseen borrelioosiin.
Raakaruokinta on jo osa arkea, eikä enää tarvitse edes miettiä, mitä koiralle antaisi ruuaksi -ottaa vain "jotain" pakkasesta. Lampaanluita tosiaan kokeiltiin, ja nekin sopivat mainiosti koiran vatsalle. Seuraavaksi voisivat olla vuorossa sian- ja naudanluut.
Keväinen luonto tarjoaa koiralle paljon ihmeteltävää. Ulkona auringossa on kiva maata ja äskeisellä lenkillä se kävi uimassa mutaojassa. Olisin voinut ottaa videonkin, mutta kamera jäi kotiin. Lisäksi olemme käyneet mökillä soutelemassa ja tietenkin tehneet paljon lenkkejä.
Viime ajat ovat kyllä olleet itselleni melkoista pyöritystä. Kesälomalla pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja virikkeistää koiraa huomattavasti enemmän. Kesä ja raakaruokinta tarjoavat toisaalta paljon hienoja virikkeistämismahdollisuuksia; miltähän tuntuisi piilottaa vaikka lihainen luu maahan ja antaa koiran etsiä se sieltä?
maanantai 30. huhtikuuta 2012
Kuulumisia pitkästä aikaa
Kevät on edennyt Lillin osalta oikein rauhallisesti. Joskus se on aina kovin levoton ja viihtyy iltaisin ulkona vaikka kuinka pitkään -sama juttu joka kevät! Päivisin taas mikään ei voita terassilla auringon lämmössä makailua. Myös talviturkin Lilli on jo kastanut, kun innostui kahlailemaan sopivan mutaisessa ojassa lenkillä.
Ruokinnan ja terveydentilan suhteen mitään erikoista ei ole tapahtunut. Muutamia uusia ruokia olisi taas tarkoitus lisäillä lähipäivinä, kuten lampaan kokonaisia luita. Vähän aikaa sitten Lilli kävi eläinlääkärillä saamassa rokotukset -eipä ole sillä suunnalla muuten paljoa tarvinnut käydä enää raakaruokinnan aloittamisen jälkeen. Koira osoittautui perustarkastuksessa terveeksi ja painoa oli 11,7 kg, eli ihan mukavasti. Tuosta jos parisataa grammaa vielä tiputtaisi, niin oltaisiin aika ihannelukemissa.
En laita nyt sen suurempia ruokapäiväkirjoja, koska en aina nykyään edes kirjaa ylös kaikkea sitä, mitä Lilli syö. Sen verran on vakiintunut jo tuo ruokinta.
Hyvää vappua!
Ruokinnan ja terveydentilan suhteen mitään erikoista ei ole tapahtunut. Muutamia uusia ruokia olisi taas tarkoitus lisäillä lähipäivinä, kuten lampaan kokonaisia luita. Vähän aikaa sitten Lilli kävi eläinlääkärillä saamassa rokotukset -eipä ole sillä suunnalla muuten paljoa tarvinnut käydä enää raakaruokinnan aloittamisen jälkeen. Koira osoittautui perustarkastuksessa terveeksi ja painoa oli 11,7 kg, eli ihan mukavasti. Tuosta jos parisataa grammaa vielä tiputtaisi, niin oltaisiin aika ihannelukemissa.
En laita nyt sen suurempia ruokapäiväkirjoja, koska en aina nykyään edes kirjaa ylös kaikkea sitä, mitä Lilli syö. Sen verran on vakiintunut jo tuo ruokinta.
Hyvää vappua!
torstai 29. maaliskuuta 2012
Lilli 6 vuotta!
Nyt se on sitten jo "veteraani". Vastahan äsken se oli ihan pikkuinen pentu... 6 vuotta sitten...
Lilli sai lahjaksi revittävään pakkaukseen paketoidun siankorvan ja illalla oli juhlaruokana tarjolla kokonainen kalkkunankaula, lisäksi kävimme juhlan kunniaksi tavallista pidemmällä lenkillä.
Lilli sai lahjaksi revittävään pakkaukseen paketoidun siankorvan ja illalla oli juhlaruokana tarjolla kokonainen kalkkunankaula, lisäksi kävimme juhlan kunniaksi tavallista pidemmällä lenkillä.
lauantai 17. maaliskuuta 2012
Ruokapäiväkirjaa ja kuvia
Ilokseni olen huomannut, että pari uudistusta ruokinnassa ovat toimineet oikein hyvin! Lilli saa siis nykyään pääosin vain yhtä eläintä aterialla (ei siis esim. kalkkunankaulaa ja naudan luumursketta samalla aterialla). Muutamia poikkeuksia olen tehnyt, esimerkiksi eilen sai kananmunaa ja peuran kokonaista luuta samalla aterialla, mutta maha kesti hyvin.
Toiseksi olen lisännyt luiden osuutta. Olen ollut vähän varovainen luiden kanssa, varsinkin kokonaisten. Nyt Lilli on kuitenkin syönyt jo kahdella aterialla kokonaista peuran luuta, eikä ongelmia ole ollut! Broilerin luista syötän sille kokonaisena selkärankaa, koipea, siipiä ja kaulaa, lisäksi kalkkunankaulaa kokonaisena ja naudan luita murskattuna. Kohta voisi ottaa mukaan myös lammasta ja possua, ainakin.
Laitetaan taas tuttuun tapaan ruokapäiväkirjaa viikon ajalta. Ja jotta ei menisi pelkäksi ruokinnasta jauhamiseksi, kevennyksenä lopussa vielä pari kuvaa. Hyvää kevättä kaikille!
Toiseksi olen lisännyt luiden osuutta. Olen ollut vähän varovainen luiden kanssa, varsinkin kokonaisten. Nyt Lilli on kuitenkin syönyt jo kahdella aterialla kokonaista peuran luuta, eikä ongelmia ole ollut! Broilerin luista syötän sille kokonaisena selkärankaa, koipea, siipiä ja kaulaa, lisäksi kalkkunankaulaa kokonaisena ja naudan luita murskattuna. Kohta voisi ottaa mukaan myös lammasta ja possua, ainakin.
Laitetaan taas tuttuun tapaan ruokapäiväkirjaa viikon ajalta. Ja jotta ei menisi pelkäksi ruokinnasta jauhamiseksi, kevennyksenä lopussa vielä pari kuvaa. Hyvää kevättä kaikille!
10.3.12 LAUANTAI
A: Kasvisseos ja kalkkunan jauheliha
I: Naudan luumursketta
11.3.12 SUNNUNTAI
A: Liha-kasvismix
I: Br. maksaa ja kivipiiraa
12.3.12 MAANANTAI
A: Liha-kasvismix
I: 4 kokonaista br. kaulaa
13.3.12 TIISTAI
A: Liha-kasvismix
I: 1½ kokonaista br. siipeä
14.3.12 KESKIVIIKKO
A: Kasvisseosta ja possun jauhelihaa
I: Lohi
15.3.12 TORSTAI
A: Kana-kasvismix
I: ½ kokonaista br. siipeä ja lisäksi jauhettuna.
16.3.12 PERJANTAI
A: Kana-kasvismix
I: Peruan kokonaista luuta ja kananmuna (yht. 120g)
17.3.12 LAUANTAI
A: Kana-kasvismix
I: Naudan luumurske
Huom! Vaikka ruokapäiväkirjan ruoka-aineet ja -määrät toimisivat Lillillä, ne eivät
välttämättä toimi kaikilla koirilla! Jokaisen koiran kohdalla kannattaa
katsoa tilanne yksilökohtaisesti ja ennen kaikkea seurata sen vointia.
lauantai 3. maaliskuuta 2012
Ruokapäiväkirjaa
Laitetaan taas vähän tätäkin. Koiralla on mennyt ihan hyvin, yhteen aikaan sillä oli vähän mahaoireita. Epäilen niiden johtuneen virikkeettömyydestä/stressistä, koska itse olin niihin aikoihin varsin kiireinen ja paljon poissa kotoa. Tai sitten ruokavalio oli huonompi. Nyt vaikuttaa kuitenkin jälleen paremmalta.
Vaihteluna mixeihin tarjosin eilen aamuruuaksi kasvisseosta ja jauhelihaa. Niiden osuutta olisi tarkoitus tulevaisuudessa lisätä vielä, mutta otetaan alussa rauhallisemmin. Mixeistä ei kuitenkaan ole tarkoitus luopua, pidetään pääpaino niillä. Ja lisätään vähän luiden osuutta ruokavaliossa.
Tällaista tällä kertaa. Hyvää kevään odotusta/alkukevättä kaikille!
Vaihteluna mixeihin tarjosin eilen aamuruuaksi kasvisseosta ja jauhelihaa. Niiden osuutta olisi tarkoitus tulevaisuudessa lisätä vielä, mutta otetaan alussa rauhallisemmin. Mixeistä ei kuitenkaan ole tarkoitus luopua, pidetään pääpaino niillä. Ja lisätään vähän luiden osuutta ruokavaliossa.
Tällaista tällä kertaa. Hyvää kevään odotusta/alkukevättä kaikille!
25.2.12 LAUANTAI
A: Liha-kasvismix
I: Br. jauhettu siipi
26.2.12 SUNNUNTAI
A: Liha-kasvismix
I: Naudan jauheliha-sisäelinseos
27.2.12 MAANANTAI
A: Kana-kasvismix
I: Kokonaista kalkkunan kaulaa (113g)
28.2.12 TIISTAI
A: Kana-kasvismix
I: Jauhettu br. siipi
29.2.12 KESKIVIIKKO,
karkauspäivä
A: Kana-kasvismix
I: Kokonaista kalkkunan kaulaa (114g)
1.3.12 TORSTAI
A: Kana-kasvismix
I: Lohi
2.3.12 PERJANTAI
A: Kasvisseos ja possun jauheliha
I: 2 kokonaista br. kaulaa ja kananmuna
3.3.12 LAUANTAI
A: Liha-kasvismix
I: Naudan luumursketta ja kalkkunan jauhelihaa (yht. 145g)
Huom! Vaikka ruokapäiväkirjan ruoka-aineet ja -määrät toimisivat Lillillä, ne eivät
välttämättä toimi kaikilla koirilla! Jokaisen koiran kohdalla kannattaa
katsoa tilanne yksilökohtaisesti ja ennen kaikkea seurata sen vointia.
lauantai 25. helmikuuta 2012
Talviloma -nyt keskitytään koiraan!
Viime aikoina olenkin ollut vähän kiireisempi. Parina päivänä olen kotona yleensä vasta puoli viiden jälkeen ja muutenkin vapaa-aikaa on kertynyt tavallista vähemmän. Koira on jäänyt valitettavan vähälle huomiolle, mutta nyt pitää taas ryhdistäytyä.
Aamulla teimmekin jo ihan mukavan lenkin ja äsken piilotin siankorvan mattoon, jonka taittelin -sen parissa koiralla meni aikaa pitkälti yli vartin.
Olen myös viime aikoina pyrkinyt antamaan koiralle iltaruuan jotenkin niin, että se saa tehdä töitä sen eteen. Kokonaiset luut tosin tarjoavat virikkeitä itsessään, sillä niitä pureskellessa koira saa toteuttaa luonnollisia, lajityypillisiä käyttäytymismallejaan. Uskon muutenkin, että raakaruualla on virikkeistävä vaikutus koiraan -onhan se ihan eri makuista ja hajuista kuin teolliset näpyt.
Luoksetulotreenejäkin voisi taas ruveta tekemään vähän aktiivisemmin, ja muutenkin temppuja. Itseltäni vain alkavat loppua ideat temppujen kanssa, Lilli kun oppii ne todella nopeasti. Pyrin myös muuttamaan omia koulutustapojani positiivisemmiksi ja minimoimaan kaikenlaiset rangaistukset. Kun aikanani 10-vuotiaana lueskelin koirakirjoja laidasta laitaan, tulin uskoneeksi vähän kaikkea ja lopulta Lilli koulutettiin "sekatekniikalla". Vaikutukset näkyvät yhä, mutta koetan hiljalleen ottaa virheistä opikseni ja lukea tietoa positiivisesta vahvistamisesta.
Siinähän sitä puuhaa lomalle. Täytyisi vain lopultakin ottaa itseään niskasta kiinni.
Aamulla teimmekin jo ihan mukavan lenkin ja äsken piilotin siankorvan mattoon, jonka taittelin -sen parissa koiralla meni aikaa pitkälti yli vartin.
Olen myös viime aikoina pyrkinyt antamaan koiralle iltaruuan jotenkin niin, että se saa tehdä töitä sen eteen. Kokonaiset luut tosin tarjoavat virikkeitä itsessään, sillä niitä pureskellessa koira saa toteuttaa luonnollisia, lajityypillisiä käyttäytymismallejaan. Uskon muutenkin, että raakaruualla on virikkeistävä vaikutus koiraan -onhan se ihan eri makuista ja hajuista kuin teolliset näpyt.
Luoksetulotreenejäkin voisi taas ruveta tekemään vähän aktiivisemmin, ja muutenkin temppuja. Itseltäni vain alkavat loppua ideat temppujen kanssa, Lilli kun oppii ne todella nopeasti. Pyrin myös muuttamaan omia koulutustapojani positiivisemmiksi ja minimoimaan kaikenlaiset rangaistukset. Kun aikanani 10-vuotiaana lueskelin koirakirjoja laidasta laitaan, tulin uskoneeksi vähän kaikkea ja lopulta Lilli koulutettiin "sekatekniikalla". Vaikutukset näkyvät yhä, mutta koetan hiljalleen ottaa virheistä opikseni ja lukea tietoa positiivisesta vahvistamisesta.
Siinähän sitä puuhaa lomalle. Täytyisi vain lopultakin ottaa itseään niskasta kiinni.
lauantai 28. tammikuuta 2012
sunnuntai 15. tammikuuta 2012
Ruokapäiväkirjaa
Toissapäivänä Lilli sai pitkästä aikaa sianlihaa. Sika-kasvismixistä sille tuli iho-oireita, joten sen käytön siis lopetimme. Nyt tarjosimme Lillille kuitenkin sian jauhelihaa, enkä ainakaan suurempia oireita huomannut.
Uutta ruokaa tullaan lisäämään muutenkin Lillin ruokavalioon lähipäivinä. Naudan luumursketta se saa huomenna, ja lisäksi uutena on tulossa naudan jauheliha-sisäelinseos, puhdasta nautaa se onkin jo aiemmin syönyt.
Koetan hiljalleen lisäillä vähän muitakin ruokia kuin lintuja ruokavalioon, nykyään Lilli syö todella paljon pelkästään kanaa ja kalkkunaa. Tosin linnut tulevat varmaan tulevaisuudessakin pitämään hyvin suurta osaa Lillin ruokavaliosta; niiden luut ovat sopivan "pehmeitä", ne sulavat helposti, ovat ravintoarvoiltaan hyviä ja ennen kaikkea koiran maha kestää niitä erinomaisesti.
Nyt menen ottamaan jääkaapista lämpiämään herkullista maksaa ja vielä herkullisempia sydämiä koiralle ilta-ateriaksi :)
Tässä vielä ruokapäiväkirjaa viikon ajalta:
9.1.12. MAANANTAI
A: Liha-kasvismix
I: Kokonainen br. selkäranka (161g)
10.1.12 TIISTAI
A: Liha-kasvismix
I: Jauhettu br. siipi (159g)
11.1.12 KESKIVIIKKO
A:Kana-kasvismix
I: Jauhettu lohi (163g)
12.1.12 TORSTAI
A: Kana-kasvismix
I: Kokonainen br. siipi ja kananmuna (yht. n. 170g)
13.1.12 PERJANTAI
A: Kana-kasvismix
Nyt kokeillaan, tuleeko sianlihasta kutinaa. Aluksi sianlihaa kuitenkin vain puolet ilta-ateriasta:
I: Jauhettu br. siipi ja possun jauheliha (yht. 152g)
14.1.12 LAUANTAI
A: Kana-kasvismix
Sianlihasta ei ole tullut ainakaan huomattavia oireita!
I: Kokonainen br. selkäranka (177g)
15.1.12 SUNNUNTAI
A: Kana-kasvismix
I: Jauhettu maksa ja br. sydän.
Uutta ruokaa tullaan lisäämään muutenkin Lillin ruokavalioon lähipäivinä. Naudan luumursketta se saa huomenna, ja lisäksi uutena on tulossa naudan jauheliha-sisäelinseos, puhdasta nautaa se onkin jo aiemmin syönyt.
Koetan hiljalleen lisäillä vähän muitakin ruokia kuin lintuja ruokavalioon, nykyään Lilli syö todella paljon pelkästään kanaa ja kalkkunaa. Tosin linnut tulevat varmaan tulevaisuudessakin pitämään hyvin suurta osaa Lillin ruokavaliosta; niiden luut ovat sopivan "pehmeitä", ne sulavat helposti, ovat ravintoarvoiltaan hyviä ja ennen kaikkea koiran maha kestää niitä erinomaisesti.
Nyt menen ottamaan jääkaapista lämpiämään herkullista maksaa ja vielä herkullisempia sydämiä koiralle ilta-ateriaksi :)
Tässä vielä ruokapäiväkirjaa viikon ajalta:
9.1.12. MAANANTAI
A: Liha-kasvismix
I: Kokonainen br. selkäranka (161g)
10.1.12 TIISTAI
A: Liha-kasvismix
I: Jauhettu br. siipi (159g)
11.1.12 KESKIVIIKKO
A:Kana-kasvismix
I: Jauhettu lohi (163g)
12.1.12 TORSTAI
A: Kana-kasvismix
I: Kokonainen br. siipi ja kananmuna (yht. n. 170g)
13.1.12 PERJANTAI
A: Kana-kasvismix
Nyt kokeillaan, tuleeko sianlihasta kutinaa. Aluksi sianlihaa kuitenkin vain puolet ilta-ateriasta:
I: Jauhettu br. siipi ja possun jauheliha (yht. 152g)
14.1.12 LAUANTAI
A: Kana-kasvismix
Sianlihasta ei ole tullut ainakaan huomattavia oireita!
I: Kokonainen br. selkäranka (177g)
15.1.12 SUNNUNTAI
A: Kana-kasvismix
I: Jauhettu maksa ja br. sydän.
Huom! Vaikka ruokapäiväkirjan ruoka-aineet ja -määrät toimisivat Lillillä, ne eivät
välttämättä toimi kaikilla koirilla! Jokaisen koiran kohdalla kannattaa
katsoa tilanne yksilökohtaisesti ja ennen kaikkea seurata sen vointia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)