Nyt viimeisimmän hammaskivenpoiston jälkeen huhtikuussa tein lopultakin päätöksen, joka olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten. Aloin kouluttaa Lilliä hampaiden harjaukseen.
Olen edennyt hiljalleen ja täysin koiran ehdoilla. Koulutus lähti liikkeelle siitä, että tökkäsin vähän koiran huulta ja annoin heti namun. Sitten nostettiin hieman huulta. Kun koira ei tästä enää välittänyt, toin harjan mukaan ja jälleen ihan sekunti kerrallaan lisäsin harjausaikaa. Jos koira alkoi harjauksen aikana nykiä itseään vapaaksi otteesta, päästin irti heti, mutta en antanut namua - ja sitten seuraavaan harjoitukseen hieman alensin rimaa. Herkun sai vain, kun oli paikallaan koko sen ajan, kun harja oli suussa.
Tulokset ovat olleet fantastisia!! Jo nyt kulma- ja etuhampaiden harjaus sujuu loistavasti molemmilta puolilta. Tästä olisi tarkoitus edetä vielä haastavampiin takahampaisiin - ja jos oikein pitkälle päästään, niin suun avaamiseen ja hampaiden sisäpintaan asti.
Otin tänä iltana hieman videomatskua treeneistämme. Video on hiukan kotikutoinen, mutta pointti siitäkin varmaan tulee esiin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste terveydenhoito. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste terveydenhoito. Näytä kaikki tekstit
lauantai 13. toukokuuta 2017
keskiviikko 12. huhtikuuta 2017
sunnuntai 5. huhtikuuta 2015
Eläinlääkärikuulumisia, ruokavaliofikasuksia - ja suuria uutisia!
Ensin eläinlääkärikuulumiset: eläinlääkäri ei osannut sanoa oikein mitään Lillin turkista, mutta epäili hormonaalista syytä eli käytännössä kortisonia aiheuttajaksi ja otti verikokeet. Tulokset tulivat paria päivää myöhemmin ja niistä paljastui, että globuliinit olivat hieman matalalla (EL:n mukaan normaalia kortisonin vuoksi) ja haima-arvo hivenen koholla, mutta ei mitenkään pahasti. Mihinkään toimenpiteisiin ei ryhdytty, mutta EL sanoi, että kortisonia olisi hyvä vähentää sillä koiraa ei oikein voi rokottaa, jos se on kortisonilla. Siihen puuhaan ryhdyimme tänä aamuna, mutta vähän kyllä heikolta vaikuttaa. Kutina tuntuu jo nyt lisääntyneen.
Yritän nyt kuitenkin kompensoida ruokavalion avulla, tarkoitus olisi nyt kokeilla valkosipulia ja merilevää lisäravinteiksi ja monipuolista kasvistarjontaa muutenkin. Lisäksi pienellä riskillä jätän pois maitohappobakteerijauheen, joka epäilyttää minua mm. sisältämiensä omenapektiinin ja maitojauheen vuoksi. Myös lisäravinnevitamiinit on jätetty pois ja yritetään saada kaikki vitamiinit ruuasta, koska liikasaantikin on toki haitaksi. Kaupan kasvisseokset sisältävät vain kesäkurpitsaa, salaattia ja kurkkua ja luin, että monipuolisempi kasvivalikoima olisi koirallekin hyvästä eli muussataan tästä lähtien kasvikset itse. Mutta kun Lilli tuntuu olevan allerginen vähän kaikille - miten monipuolistaa, kun ainoat ei-niin-paljon-kutinaa-aiheuttavat aineet tuntuvat olevan kana, lammas ja lohi?
Sitten suuria uutisia: sain oman yksiön ja saan toukokuussa muutettuani ottaa koiran mukaani Jyväskylään! Eikä todellakaan voi puhua mistään opiskelijakopperosta - tästä kämpästä tilaa löytyy! Ja vieressä on hyvät lenkkimaastotkin. Vähän hankaluutta aiheuttaa se, että muuttopäivä on keskellä kevään kiireisimpiä pariviikkoisia, ei mikään paras hetki totutella koiraa kerrostaloelämään ja ehkä Lillin on paras jäädä vielä kotiin. Mutta viimeistään syksyllä sitten - tai miksei kesälläkin voisi tehdä reissun Jyväskylään.
Jes, sain aikaiseksi kuvata videon meidän katsekontaktitreeneistämme!
Yritän nyt kuitenkin kompensoida ruokavalion avulla, tarkoitus olisi nyt kokeilla valkosipulia ja merilevää lisäravinteiksi ja monipuolista kasvistarjontaa muutenkin. Lisäksi pienellä riskillä jätän pois maitohappobakteerijauheen, joka epäilyttää minua mm. sisältämiensä omenapektiinin ja maitojauheen vuoksi. Myös lisäravinnevitamiinit on jätetty pois ja yritetään saada kaikki vitamiinit ruuasta, koska liikasaantikin on toki haitaksi. Kaupan kasvisseokset sisältävät vain kesäkurpitsaa, salaattia ja kurkkua ja luin, että monipuolisempi kasvivalikoima olisi koirallekin hyvästä eli muussataan tästä lähtien kasvikset itse. Mutta kun Lilli tuntuu olevan allerginen vähän kaikille - miten monipuolistaa, kun ainoat ei-niin-paljon-kutinaa-aiheuttavat aineet tuntuvat olevan kana, lammas ja lohi?
Sitten suuria uutisia: sain oman yksiön ja saan toukokuussa muutettuani ottaa koiran mukaani Jyväskylään! Eikä todellakaan voi puhua mistään opiskelijakopperosta - tästä kämpästä tilaa löytyy! Ja vieressä on hyvät lenkkimaastotkin. Vähän hankaluutta aiheuttaa se, että muuttopäivä on keskellä kevään kiireisimpiä pariviikkoisia, ei mikään paras hetki totutella koiraa kerrostaloelämään ja ehkä Lillin on paras jäädä vielä kotiin. Mutta viimeistään syksyllä sitten - tai miksei kesälläkin voisi tehdä reissun Jyväskylään.
Jes, sain aikaiseksi kuvata videon meidän katsekontaktitreeneistämme!
lauantai 28. maaliskuuta 2015
Turkkiongelmia
Tulin eilen pitkästä aikaa kotiin Lillin luo. Jo viisi viikkoa sitten, aiemman käyntini aikaan ihmetyksen aiheena oli Lillin outo karvanlähtö; sen karva tuntui yllättäen ohenevan hyvin epänormaalilla tavalla, mikä ei todellakaan tuntunut "normaalilta" karvanlähdöltä. Nyt palatessani tilanne oli yhä pahentunut ja selästä iho oikeastaan kuultaa ohuen karvakerroksen läpi. Ihossa on myös jonkin verran punoitusta ja etuselässä outo tummentuma. Tummentuma tosin selittyi ehkä jo: tajusin, että lenkillä valjaissa Lillin taluttimen metalliosa hiertää selkää juuri ko. tummentuman kohdalta - outoa on tosin se, että Lilli on jo vuosikaudet kulkenut valjaissa, mutta ei sillä ennen ole mitään vastaavaa ollut. Voi tietty olla kerrannaisvaikutusta iho-ongelmista: kun karva lähtee, iho hiertyy helpommin tuon vaikutuksesta, jolloin karva lähtee taas helpommin jne. Ei ulkoloistenkaan mahdollisuutta voi tietty poissulkea.
Eläinlääkäriaika on nyt varattu maanantaille, Lilli saa sitten samalla 9-vuotisrokotuksensakin. Jo karvanlähdön alkuaikoina sille aloitettiin myös uusi öljy, joka pitäisi parantaa erityisesti ihon ja turkin kuntoa. Karva onkin ehkä hiukan kasvanut alaselkään, mistä se ensinnä lähti, mutta huonokuntoista se on yhä siitäkin ja koko juttu on kyllä outo. Harjatakaan ei oikein viitsi, kun harja voi ärsyttää ihoa ja irrottaa turhaan loputkin karvat.
Muuten Lilli voi onneksi ihan hyvin, kortisonin voimalla tosin. Tänään aamulla ajoi ensi töikseen oravan puuhun, kun lähdimme lenkille. Viiden viikon ero koirasta on ollut minulle todella raskas, mutta nyt on onneksi koko pääsiäinen aikaa touhuta! Suunnittelin jo kaikkea jännää ja ehkä laitan videotakin nettiin, jos viitsin kuvata - järkkäri on kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tavoitteenani on myös saada kesään mennessä yksiö, jonne voi ottaa koiran ainakin sitten hoitojaksoiksi kylään - pahalta tuntuu edelleen ajatus, että maalla elämänsä viettänyt koira joutuisi elelemään tunkkaisessa opiskelijayksiössä päivänsä.
Mutta tässä vielä kuvaa tuosta turkista, valokuva ei kyllä ihan näytä koko totuutta. Ja kirjoittelen vielä ainakin eläinlääkärikuulumisia varmaan tänne tässä viikon edetessä! Hyvää pääsiäistä!
Eläinlääkäriaika on nyt varattu maanantaille, Lilli saa sitten samalla 9-vuotisrokotuksensakin. Jo karvanlähdön alkuaikoina sille aloitettiin myös uusi öljy, joka pitäisi parantaa erityisesti ihon ja turkin kuntoa. Karva onkin ehkä hiukan kasvanut alaselkään, mistä se ensinnä lähti, mutta huonokuntoista se on yhä siitäkin ja koko juttu on kyllä outo. Harjatakaan ei oikein viitsi, kun harja voi ärsyttää ihoa ja irrottaa turhaan loputkin karvat.
Muuten Lilli voi onneksi ihan hyvin, kortisonin voimalla tosin. Tänään aamulla ajoi ensi töikseen oravan puuhun, kun lähdimme lenkille. Viiden viikon ero koirasta on ollut minulle todella raskas, mutta nyt on onneksi koko pääsiäinen aikaa touhuta! Suunnittelin jo kaikkea jännää ja ehkä laitan videotakin nettiin, jos viitsin kuvata - järkkäri on kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tavoitteenani on myös saada kesään mennessä yksiö, jonne voi ottaa koiran ainakin sitten hoitojaksoiksi kylään - pahalta tuntuu edelleen ajatus, että maalla elämänsä viettänyt koira joutuisi elelemään tunkkaisessa opiskelijayksiössä päivänsä.
Mutta tässä vielä kuvaa tuosta turkista, valokuva ei kyllä ihan näytä koko totuutta. Ja kirjoittelen vielä ainakin eläinlääkärikuulumisia varmaan tänne tässä viikon edetessä! Hyvää pääsiäistä!
sunnuntai 13. heinäkuuta 2014
Suouintia, koirankakkaa ja kortisonia - Lillin kesä 2014
Näin se on jo heinäkuukin pitkällä, joten aika varmaan kirjoitella jotain kesäkuulumisia!
Ensin iloisemmat asiat ja arjen pienet seikkailut. Tulimme juuri suolenkiltä hiostavan helteisestä metsästä ja Lilli viilenteli oloaan suouinnin merkeissä. Heipä hei, koirashampoon aromi - onhan siitä pesusta jo pari päivää! Matkalla Lilli näki myös oravan, joka pakeni kiireesti lähimpään mäntyyn.
Eilen minä, kaverini ja Lilli kävimme soutelemassa järvellä. Lilli jaksoi ihmeesti ja nautti selvästi, vaikka retki kesti nelisen tuntia. Autoilu ja veneily ovat selvästi koiran mieleen.
Pari yötä sitten tapahtui myös jänniä. Nukuin katkonaisesti päänsäryn vuoksi ja heräsin yllättäen kahden aikaan yöllä siihen, että koira pyöri sängyn ympärillä ja tökki kuonoaan sänkyyni. Ojensin käteni ja rapsuttelin sitä pöpperöisenä, mutta se vain jatkoi levotonta pyörimistään. Sitten nousin ylös ja samassa koira lähti kiitolaukkaa kohti ulko-ovea. Päästin sen pihalle, odottelin hetkisen ja pian se jo palasikin sisään ja kävi ihan rauhallisena nukkumaan.
Aamulla aitauksesta löytyi aivan järkyttävän iso, löysä, lemuava läjä koirankakkaa. Kaiketi lenkillä syöty kissankakka oli ollut liikaa ja pistänyt mahan sekaisin. Mutta se, miksi kerroin tämän blogissa... jos päätäni ei olisi särkenyt ja jos en olisi nukkunut katkonaisesti, en olisi kuullut koiran pyörimisiä, jolloin läjä olisi läjähtänyt suoraan keittiön tai eteisen lattialle tai vielä pahemmassa tapauksessa matolle. Huhhuh!
Lopuksi hiukan vakavampaa juttua taas. Koira on jälleen kortisoneilla, mutta kuuria löysennetään nyt parhaillaan ja pylly on alkanut taas kutista. Huoh! Lilli söi vähän aikaa lammasta ja kanaa, sitten kana jätettiin pois, mutta ei mitään muutoksia ole näkyvissä. On jotenkin toivoton olo jo koko asian suhteen.
Ensin iloisemmat asiat ja arjen pienet seikkailut. Tulimme juuri suolenkiltä hiostavan helteisestä metsästä ja Lilli viilenteli oloaan suouinnin merkeissä. Heipä hei, koirashampoon aromi - onhan siitä pesusta jo pari päivää! Matkalla Lilli näki myös oravan, joka pakeni kiireesti lähimpään mäntyyn.
Eilen minä, kaverini ja Lilli kävimme soutelemassa järvellä. Lilli jaksoi ihmeesti ja nautti selvästi, vaikka retki kesti nelisen tuntia. Autoilu ja veneily ovat selvästi koiran mieleen.
 |
| Tässä realismia haaveilijoille - Lillin oma karvamatto |
Pari yötä sitten tapahtui myös jänniä. Nukuin katkonaisesti päänsäryn vuoksi ja heräsin yllättäen kahden aikaan yöllä siihen, että koira pyöri sängyn ympärillä ja tökki kuonoaan sänkyyni. Ojensin käteni ja rapsuttelin sitä pöpperöisenä, mutta se vain jatkoi levotonta pyörimistään. Sitten nousin ylös ja samassa koira lähti kiitolaukkaa kohti ulko-ovea. Päästin sen pihalle, odottelin hetkisen ja pian se jo palasikin sisään ja kävi ihan rauhallisena nukkumaan.
Aamulla aitauksesta löytyi aivan järkyttävän iso, löysä, lemuava läjä koirankakkaa. Kaiketi lenkillä syöty kissankakka oli ollut liikaa ja pistänyt mahan sekaisin. Mutta se, miksi kerroin tämän blogissa... jos päätäni ei olisi särkenyt ja jos en olisi nukkunut katkonaisesti, en olisi kuullut koiran pyörimisiä, jolloin läjä olisi läjähtänyt suoraan keittiön tai eteisen lattialle tai vielä pahemmassa tapauksessa matolle. Huhhuh!
Lopuksi hiukan vakavampaa juttua taas. Koira on jälleen kortisoneilla, mutta kuuria löysennetään nyt parhaillaan ja pylly on alkanut taas kutista. Huoh! Lilli söi vähän aikaa lammasta ja kanaa, sitten kana jätettiin pois, mutta ei mitään muutoksia ole näkyvissä. On jotenkin toivoton olo jo koko asian suhteen.
 |
| "Toivoton? Minäkö?" |
perjantai 11. huhtikuuta 2014
Terveyskuulumisia
Äsken kävimme eläinlääkärillä ihan kennelyskärokotuksella, mutta toki samalla juttelimme Lillin kutinoista. Ajattelin nyt päivittää kuulumiset tänne blogiinkin.
Eli tilanne on kyllä parantunut, vaikka kutinaa ja nuolemista yhä jonkin verran on (syynä kuitenkin ihan varmasti Lillin "napsimiset" lenkillä, ei lampaanliha). Nyt Lilli syö jo viidettä viikkoa pelkkää lammasta, ja kohta otetaan mukaan sitten jokin kasvis, ehkä jäävuorisalaatti tai kesäkurpitsa - tai herne, jota eläinlääkäri ehdottteli.
Raadonhajuinen ystävämme sai myös uutta herkkäihoisen koiran shampoota ja pääsee pesulle nyt tavanomaista useammin. Uusi korvanpuhdistuslitkukin on tilauksessa, sen pitäisi kuvauksen mukaan ehkäistä sienten, hiivojen, bakteerien ym. kasvua korvassa ja ehkäistä näin myös korvatulehduksia.
Noin muuten Lillille kuuluu oikein hyvää. Minulla on nyt hyvin aikaa koiralle, kun koulu ja yo-kirjoitukset ovat jo takana, ja päivittäin tuleekin lenkkeiltyä ihan mukavasti. Näin kevätaamuisin herään yleensä pönttökamerankin takia jo kuudelta ja aamulenkille lähdemme heti, vaikka Lillillä joskus onkin heräämisvaikeuksia :)
Ei sen enempää tällä kertaa. Mukavia kevätpäiviä kaikille!
Eli tilanne on kyllä parantunut, vaikka kutinaa ja nuolemista yhä jonkin verran on (syynä kuitenkin ihan varmasti Lillin "napsimiset" lenkillä, ei lampaanliha). Nyt Lilli syö jo viidettä viikkoa pelkkää lammasta, ja kohta otetaan mukaan sitten jokin kasvis, ehkä jäävuorisalaatti tai kesäkurpitsa - tai herne, jota eläinlääkäri ehdottteli.
Raadonhajuinen ystävämme sai myös uutta herkkäihoisen koiran shampoota ja pääsee pesulle nyt tavanomaista useammin. Uusi korvanpuhdistuslitkukin on tilauksessa, sen pitäisi kuvauksen mukaan ehkäistä sienten, hiivojen, bakteerien ym. kasvua korvassa ja ehkäistä näin myös korvatulehduksia.
Noin muuten Lillille kuuluu oikein hyvää. Minulla on nyt hyvin aikaa koiralle, kun koulu ja yo-kirjoitukset ovat jo takana, ja päivittäin tuleekin lenkkeiltyä ihan mukavasti. Näin kevätaamuisin herään yleensä pönttökamerankin takia jo kuudelta ja aamulenkille lähdemme heti, vaikka Lillillä joskus onkin heräämisvaikeuksia :)
Ei sen enempää tällä kertaa. Mukavia kevätpäiviä kaikille!
perjantai 14. maaliskuuta 2014
Peurat ja perunat vaihtuivat kutinakohtauksiksi...
Jaahas, mistähän taas aloittaisi? Tarina jatkuu - tänään tapahtui parikin käännettä.
Aamulla koiran kutinat paisuivat ihan mahdottomiin mittoihin, Lilli ei paikoillaan pysynyt, raapi itseään ja juoksi pitkin taloa. Se siitä nappuladieetistä, ei montaa päivää kyllä tarvittu "todistamaan" sitä, kuinka hyvä ruokavalio tuo raakaruoka onkaan ollut. Aamuruuaksi Lilli saikin siis kasvissosetta ja kanan jauhelihaa tuttuun tapaan.
Kutina ei - tietenkään - ottanut rauhoittuakseen heti. Pahaksi onneksi minulla oli vieläpä yo-kirjoituspäivä, enkä voinut jäädä koiran kanssa kotiin, mutta äiti konsultoi eläinlääkäriä. Eläinlääkäri ohjeisti nyt jättämään näpydieetin, aloittamaan kortisonin kutinan vähentämiseksi ja aloittamaan uuden eliminaatiodieetin; pelkkää lampaanlihaa joka päivä. Raakana, onneksi.
Kortisoni vähensi kutinat (kunnes sen vaikutus nyt on juuri lakannut, yöksi otetaan uutta) ja koira rauhoittui nukkumaan. Toivottavasti kutina nyt laantuu ajallaan. Myöskään autoimmuunitautikohtausta (jonka ruokinnanmuutos näpyihin laukaisi) ei voi sulkea pois, mutta äh - jotenkin minulle nuo kutinat ja allergiat ja autoimmuunitauti ovat yksi ja sama asia koko ajan. Eipä kai auta kuin seurailla ja toivoa parasta...
Aamulla koiran kutinat paisuivat ihan mahdottomiin mittoihin, Lilli ei paikoillaan pysynyt, raapi itseään ja juoksi pitkin taloa. Se siitä nappuladieetistä, ei montaa päivää kyllä tarvittu "todistamaan" sitä, kuinka hyvä ruokavalio tuo raakaruoka onkaan ollut. Aamuruuaksi Lilli saikin siis kasvissosetta ja kanan jauhelihaa tuttuun tapaan.
Kutina ei - tietenkään - ottanut rauhoittuakseen heti. Pahaksi onneksi minulla oli vieläpä yo-kirjoituspäivä, enkä voinut jäädä koiran kanssa kotiin, mutta äiti konsultoi eläinlääkäriä. Eläinlääkäri ohjeisti nyt jättämään näpydieetin, aloittamaan kortisonin kutinan vähentämiseksi ja aloittamaan uuden eliminaatiodieetin; pelkkää lampaanlihaa joka päivä. Raakana, onneksi.
Kortisoni vähensi kutinat (kunnes sen vaikutus nyt on juuri lakannut, yöksi otetaan uutta) ja koira rauhoittui nukkumaan. Toivottavasti kutina nyt laantuu ajallaan. Myöskään autoimmuunitautikohtausta (jonka ruokinnanmuutos näpyihin laukaisi) ei voi sulkea pois, mutta äh - jotenkin minulle nuo kutinat ja allergiat ja autoimmuunitauti ovat yksi ja sama asia koko ajan. Eipä kai auta kuin seurailla ja toivoa parasta...
maanantai 10. maaliskuuta 2014
"Eliminaatiodieetti" tuli sitten kuitenkin...
Lillillä oli taas korvatulehdus - niinkin paha, että vaati antibiootit suun kautta. Eläinlääkäri kertoi, että koiralla on korvatulehduksen lisäksi kuiva iho, tassut ja takapuoli ja sanoi, että kuivuus johtuu rasvahappojen puutteesta (ja minähän tulen nyt ottamaan selvää, mistä rasvahapoista homma kiikastaa ja ennenkaikkea mistä kyseisiä rasvahappoja saa luontaisesta ruokavaliosta!).
No, joka tapauksessa eläinlääkäri määräsi lopulta sen eliminaatiodieetin, eli kuivien, "hypoallergisten" nappuloiden muodossa peuraa ja perunaa nyt kuukauden päivät. Jippii. Paketin kyljessä lukee muuten myös "eläinperäisiä sivutuotteita", se kammoksumani sanapari.
Koetan kuitenkin nyt nähdä tilanteen positiivisessa valossa, kokeiluna ja uutena yrityksenä tehdä jotain Lillin nuolemisen, krahnuttelun ja korvatulehdusten eteen - koiran hyvinvointihan tässä on tärkeintä. Lillin takamus on ollut viime aikoina niin järkyttävässä kunnossa, että olemme tyytyneet kokeilemaan ihan viimeisiä vaihtoehtoja ongelmaan; "jenkkiratkaisuja" eli kauluria ja nuolemista estäviä housuja. Jotain kummaa tässä koko hommassa on, sillä kun raakailun aloitimme aikanaan, ei Lillille puoleen vuoteen tullut oikeastaan mitään ongelmia, ei korvatulehduksia eikä pahemmin kutinaakaan - mutta sitten tilanne alkoi mennä taas huonompaan suuntaan, vaikka ruokavalio ei muuttunut miksikään!
Katsotaan nyt, miten tässä käy. Jos kutinat katoavat "kökkäreiden" syönnin myötä, otetaan selvää, mikä ainesosa on syyllinen kutinoihin (tai mitä pitäisi lisätä ruokavalioon) ja koetetaan sitten tarjoilla luonnollista purtavaa sen mukaan. Jos kutinat eivät kaikkoa, niin... no sitten ainakin palataan raakaruokaan.
No, joka tapauksessa eläinlääkäri määräsi lopulta sen eliminaatiodieetin, eli kuivien, "hypoallergisten" nappuloiden muodossa peuraa ja perunaa nyt kuukauden päivät. Jippii. Paketin kyljessä lukee muuten myös "eläinperäisiä sivutuotteita", se kammoksumani sanapari.
Koetan kuitenkin nyt nähdä tilanteen positiivisessa valossa, kokeiluna ja uutena yrityksenä tehdä jotain Lillin nuolemisen, krahnuttelun ja korvatulehdusten eteen - koiran hyvinvointihan tässä on tärkeintä. Lillin takamus on ollut viime aikoina niin järkyttävässä kunnossa, että olemme tyytyneet kokeilemaan ihan viimeisiä vaihtoehtoja ongelmaan; "jenkkiratkaisuja" eli kauluria ja nuolemista estäviä housuja. Jotain kummaa tässä koko hommassa on, sillä kun raakailun aloitimme aikanaan, ei Lillille puoleen vuoteen tullut oikeastaan mitään ongelmia, ei korvatulehduksia eikä pahemmin kutinaakaan - mutta sitten tilanne alkoi mennä taas huonompaan suuntaan, vaikka ruokavalio ei muuttunut miksikään!
Katsotaan nyt, miten tässä käy. Jos kutinat katoavat "kökkäreiden" syönnin myötä, otetaan selvää, mikä ainesosa on syyllinen kutinoihin (tai mitä pitäisi lisätä ruokavalioon) ja koetetaan sitten tarjoilla luonnollista purtavaa sen mukaan. Jos kutinat eivät kaikkoa, niin... no sitten ainakin palataan raakaruokaan.
 |
| Että sellaista. |
perjantai 22. marraskuuta 2013
Lillin sivut ovat muuttaneet!
Jep, sivuasian kanssa kävi juuri niin kuin pelkäsin; sivut täytyi siirtää uuteen osoitteeseen. Osoite on nyt http://www.saunalahti.fi/heikklav/lilli/
Saunalahden palvelimella siis pysyttiin, mutta "hlahdenn" muuttui ehkä vielä vaikeammin muistettavaksi "heikklav" :ksi. Sivut eivät ole vielä ihan kokonaan muuttaneet, esimerkiksi koirapeli ei toimi ja jotkin kuvat eivät näy. Hoitelen ne kuntoon tässä ajan kanssa.
Sivuille tuli myös pari pikku-uudistusta: uusi banneri (lopultakin), uusi etusivun kuva ja vähän päivitystä raakaruokintakertomukseen.
Eilen Lillillä oli vähän kurja päivä. Eläinlääkärille joutui, "tainnutuspiikille" ja hammaskivenpoistoon. Eläinlääkärin mukaan muuten hammaskivi oli vähentynyt ja itsekin olen huomioinut saman asian. Taitaa olla raakaruokinnan ansiota.
Alla Lilli toimenpiteen jälkeen kotona heräilemässä:
Saunalahden palvelimella siis pysyttiin, mutta "hlahdenn" muuttui ehkä vielä vaikeammin muistettavaksi "heikklav" :ksi. Sivut eivät ole vielä ihan kokonaan muuttaneet, esimerkiksi koirapeli ei toimi ja jotkin kuvat eivät näy. Hoitelen ne kuntoon tässä ajan kanssa.
Sivuille tuli myös pari pikku-uudistusta: uusi banneri (lopultakin), uusi etusivun kuva ja vähän päivitystä raakaruokintakertomukseen.
Eilen Lillillä oli vähän kurja päivä. Eläinlääkärille joutui, "tainnutuspiikille" ja hammaskivenpoistoon. Eläinlääkärin mukaan muuten hammaskivi oli vähentynyt ja itsekin olen huomioinut saman asian. Taitaa olla raakaruokinnan ansiota.
Alla Lilli toimenpiteen jälkeen kotona heräilemässä:
torstai 20. syyskuuta 2012
Korvatulehdus, -tipat ja niiden laitto vapaaehtoisesti
Koiralla on jälleen korvatulehdus (ja vähän mahaongelmiakin taisi olla vähän aikaa sitten?). Tosin se ei ole mikään ihme, kun tietää, mitä se on viime aikoina syönyt.
Lenkkireittimme varressa jotkut ovat leikkineet värikuulasotaa ja kuulia on lennellyt poluille. Koira on päässyt syömään niitä (!!!), mikä ei todellakaan voi olla kauhean terveellistä. Lisäksi se on viime aikoina napsinut mustikoita ja puolukoita marjaretkillä, mädäntynyttä ruohoa ja tuttuun tapaan myös "sitä itseään".
--> seurauksena tästä kaikesta siis korvatulehdus ja korvatipat.
Rupesin tässä vähän aikaa sitten miettimään, miten korvatippojen laiton voisi hoitaa positiivisemmin. Lilli tuntee jo sanan "korva" ja se alkaa luimistella heti sen kuullessaan. Lisäksi se pelkää korvatippapulloa ja pakenee sen nähdessään (ja kaikki tämä on seurausta siitä, että korvatipat on luonnollisesti laitettu pakottamalla halki koiran elinkaaren.).
En nyt vain oikein tiedä, mikä voisi olla paras keino homman hoitamiseksi. Kokeiltu on kolmea vaihtoehtoa.
- Laitetaan tipat juuri ennen aamu- ja iltaruokailua, syömään pääseminen toimii vahvisteena. Toimii suht. kivasti, jos vain muistaa laittaa tipat ennen ruokailua.
- Opetetaan koira "pyytämään" tippojenlaittoa samalla lailla, kun se nyt pyytää rapsutuksia (tassun anto) ja rapsutetaan samalla, kun laitetaan tippoja (jos pakenee, rapsuttelu loppuu ja tippapullo menee pois, hetken päästä uusi yritys jne.), siis rapsutuksia saa vain silloin, kun tippapullon antaa olla lähellä/antaa laittaa tippoja. (vähän huonosti selitetty, tiedän)
- Kiinnitetään koiran huomio johonkin mielekkääseen tekemiseen (namujen etsiminen) samalla, kun laitetaan tippoja.
Jälkimmäistä kikkaa käytin kynsien leikkuussa, mutta se ei tunnu oikein toimivan tippojen laitossa, sillä koira pelkää tippapulloa enemmän kuin kynsisaksia (ja ihan varmasti korvatippojen laitto tuntuu inhottavammalta kuin kynsien leikkuu, tämän tietää jokainen, jolle on joskus laitettu korviin jotain).
Pyytämis"temppua" koetin tänä aamuna. Jännä oli se, että koira pakeni muutamaan otteeseen, mutta palasi kuitenkin aina takaisin pyytämään tippoja/rapsutuksia. Lisäksi olen ottanut muutamia siedätysharjoituksia ihan vain niin, että olen rapsutellut koiraa tippapullon ollessa koiran lähellä (=oppii, että tippapullosta saa rapsuja, eikä sen läsnäolo tarkoita aina välttämättä tippojen laittoa). Myös namuja olen käyttänyt hiukan vahvisteina tässä. Pääpointti olisi tehdä nyt tippapullosta kiva juttu, tai ainakin neutraali juttu, jota ei tarvitse pelätä.
Itse olen ihan tumpelo näissä koulutusjutuissa ja varmaan nytkin teen virheitä, joita tulen katumaan taas myöhemmin. Koetan nyt painaa kaaliini, että rapsutan koiraa vain silloin, kun se on ihan rauhassa tippapullon ollessa esillä. Jos se rupeaa luimistelemaan, mulkoilemaan tai vetäytymään, otetaan pullo pois ja rapsutukset lakkaavat hetkeksi, sitten kohta taas tarjotaan mahdollisuutta saada rapsuja. Tärkeää olisi myös tehdä harjoituksia usein, sillä mitä useammin harjoitukset päättyvät niin, että tippoja ei laiteta, sitä vähemmän tippapulloa on aihetta pelätä.
...ja sitten jälleen mietin, miten helppoa olisi ollutkaan opettaa koiralle pennusta lähtien, että korvatippapullo on kiva juttu, josta saa rapsuja ja namuja, eikä sitä tarvitse pelätä. Sen sijaan opetin koiralle varmaan miljoona sirkustemppua (hyödyllistä ja virikkeellistä opeteltavaa toki nämäkin, mutta...).
Mutta joo. Kirjoitus karkasi taas vähän käsistä ja on sen verran epäselvä, että tuskin kukaan edes ymmärtää pointtiani. Mutta jospa tämä selventäisi jotain edes itselleni.
Lenkkireittimme varressa jotkut ovat leikkineet värikuulasotaa ja kuulia on lennellyt poluille. Koira on päässyt syömään niitä (!!!), mikä ei todellakaan voi olla kauhean terveellistä. Lisäksi se on viime aikoina napsinut mustikoita ja puolukoita marjaretkillä, mädäntynyttä ruohoa ja tuttuun tapaan myös "sitä itseään".
--> seurauksena tästä kaikesta siis korvatulehdus ja korvatipat.
Rupesin tässä vähän aikaa sitten miettimään, miten korvatippojen laiton voisi hoitaa positiivisemmin. Lilli tuntee jo sanan "korva" ja se alkaa luimistella heti sen kuullessaan. Lisäksi se pelkää korvatippapulloa ja pakenee sen nähdessään (ja kaikki tämä on seurausta siitä, että korvatipat on luonnollisesti laitettu pakottamalla halki koiran elinkaaren.).
En nyt vain oikein tiedä, mikä voisi olla paras keino homman hoitamiseksi. Kokeiltu on kolmea vaihtoehtoa.
- Laitetaan tipat juuri ennen aamu- ja iltaruokailua, syömään pääseminen toimii vahvisteena. Toimii suht. kivasti, jos vain muistaa laittaa tipat ennen ruokailua.
- Opetetaan koira "pyytämään" tippojenlaittoa samalla lailla, kun se nyt pyytää rapsutuksia (tassun anto) ja rapsutetaan samalla, kun laitetaan tippoja (jos pakenee, rapsuttelu loppuu ja tippapullo menee pois, hetken päästä uusi yritys jne.), siis rapsutuksia saa vain silloin, kun tippapullon antaa olla lähellä/antaa laittaa tippoja. (vähän huonosti selitetty, tiedän)
- Kiinnitetään koiran huomio johonkin mielekkääseen tekemiseen (namujen etsiminen) samalla, kun laitetaan tippoja.
Jälkimmäistä kikkaa käytin kynsien leikkuussa, mutta se ei tunnu oikein toimivan tippojen laitossa, sillä koira pelkää tippapulloa enemmän kuin kynsisaksia (ja ihan varmasti korvatippojen laitto tuntuu inhottavammalta kuin kynsien leikkuu, tämän tietää jokainen, jolle on joskus laitettu korviin jotain).
Pyytämis"temppua" koetin tänä aamuna. Jännä oli se, että koira pakeni muutamaan otteeseen, mutta palasi kuitenkin aina takaisin pyytämään tippoja/rapsutuksia. Lisäksi olen ottanut muutamia siedätysharjoituksia ihan vain niin, että olen rapsutellut koiraa tippapullon ollessa koiran lähellä (=oppii, että tippapullosta saa rapsuja, eikä sen läsnäolo tarkoita aina välttämättä tippojen laittoa). Myös namuja olen käyttänyt hiukan vahvisteina tässä. Pääpointti olisi tehdä nyt tippapullosta kiva juttu, tai ainakin neutraali juttu, jota ei tarvitse pelätä.
Itse olen ihan tumpelo näissä koulutusjutuissa ja varmaan nytkin teen virheitä, joita tulen katumaan taas myöhemmin. Koetan nyt painaa kaaliini, että rapsutan koiraa vain silloin, kun se on ihan rauhassa tippapullon ollessa esillä. Jos se rupeaa luimistelemaan, mulkoilemaan tai vetäytymään, otetaan pullo pois ja rapsutukset lakkaavat hetkeksi, sitten kohta taas tarjotaan mahdollisuutta saada rapsuja. Tärkeää olisi myös tehdä harjoituksia usein, sillä mitä useammin harjoitukset päättyvät niin, että tippoja ei laiteta, sitä vähemmän tippapulloa on aihetta pelätä.
...ja sitten jälleen mietin, miten helppoa olisi ollutkaan opettaa koiralle pennusta lähtien, että korvatippapullo on kiva juttu, josta saa rapsuja ja namuja, eikä sitä tarvitse pelätä. Sen sijaan opetin koiralle varmaan miljoona sirkustemppua (hyödyllistä ja virikkeellistä opeteltavaa toki nämäkin, mutta...).
Mutta joo. Kirjoitus karkasi taas vähän käsistä ja on sen verran epäselvä, että tuskin kukaan edes ymmärtää pointtiani. Mutta jospa tämä selventäisi jotain edes itselleni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)