Kuvia

On päässyt blogi viime aikoina melko koulutusaiheiseksi, joten laitetaan tällä kertaa kevennykseksi vähän kuvia.

Puuvajasta löytyy aina kiinnostavia hajuja

Tämä haju täytyy tutkia tarkkaan

Pää piilossa

Mitähän täällä ylhäällä on?

Etsi kuvasta koira

Tarkkana

Hyvää syksyä kaikille!

Korvatulehdus, -tipat ja niiden laitto vapaaehtoisesti

Koiralla on jälleen korvatulehdus (ja vähän mahaongelmiakin taisi olla vähän aikaa sitten?). Tosin se ei ole mikään ihme, kun tietää, mitä se on viime aikoina syönyt.

Lenkkireittimme varressa jotkut ovat leikkineet värikuulasotaa ja kuulia on lennellyt poluille. Koira on päässyt syömään niitä (!!!), mikä ei todellakaan voi olla kauhean terveellistä. Lisäksi se on viime aikoina napsinut mustikoita ja puolukoita marjaretkillä, mädäntynyttä ruohoa ja tuttuun tapaan myös "sitä itseään".

--> seurauksena tästä kaikesta siis korvatulehdus ja korvatipat.

Rupesin tässä vähän aikaa sitten miettimään, miten korvatippojen laiton voisi hoitaa positiivisemmin. Lilli tuntee jo sanan "korva" ja se alkaa luimistella heti sen kuullessaan. Lisäksi se pelkää korvatippapulloa ja pakenee sen nähdessään (ja kaikki tämä on seurausta siitä, että korvatipat on luonnollisesti laitettu pakottamalla halki koiran elinkaaren.).

En nyt vain oikein tiedä, mikä voisi olla paras keino homman hoitamiseksi. Kokeiltu on kolmea vaihtoehtoa.
- Laitetaan tipat juuri ennen aamu- ja iltaruokailua, syömään pääseminen toimii vahvisteena. Toimii suht. kivasti, jos vain muistaa laittaa tipat ennen ruokailua.
- Opetetaan koira "pyytämään" tippojenlaittoa samalla lailla, kun se nyt pyytää rapsutuksia (tassun anto) ja rapsutetaan samalla, kun laitetaan tippoja (jos pakenee, rapsuttelu loppuu ja tippapullo menee pois, hetken päästä uusi yritys jne.), siis rapsutuksia saa vain silloin, kun tippapullon antaa olla lähellä/antaa laittaa tippoja. (vähän huonosti selitetty, tiedän)
- Kiinnitetään koiran huomio johonkin mielekkääseen tekemiseen (namujen etsiminen) samalla, kun laitetaan tippoja.

Jälkimmäistä kikkaa käytin kynsien leikkuussa, mutta se ei tunnu oikein toimivan tippojen laitossa, sillä koira pelkää tippapulloa enemmän kuin kynsisaksia (ja ihan varmasti korvatippojen laitto tuntuu inhottavammalta kuin kynsien leikkuu, tämän tietää jokainen, jolle on joskus laitettu korviin jotain).

Pyytämis"temppua" koetin tänä aamuna. Jännä oli se, että koira pakeni muutamaan otteeseen, mutta palasi kuitenkin aina takaisin pyytämään tippoja/rapsutuksia. Lisäksi olen ottanut muutamia siedätysharjoituksia ihan vain niin, että olen rapsutellut koiraa tippapullon ollessa koiran lähellä (=oppii, että tippapullosta saa rapsuja, eikä sen läsnäolo tarkoita aina välttämättä tippojen laittoa). Myös namuja olen käyttänyt hiukan vahvisteina tässä. Pääpointti olisi tehdä nyt tippapullosta kiva juttu, tai ainakin neutraali juttu, jota ei tarvitse pelätä.

Itse olen ihan tumpelo näissä koulutusjutuissa ja varmaan nytkin teen virheitä, joita tulen katumaan taas myöhemmin. Koetan nyt painaa kaaliini, että rapsutan koiraa vain silloin, kun se on ihan rauhassa tippapullon ollessa esillä. Jos se rupeaa luimistelemaan, mulkoilemaan tai vetäytymään, otetaan pullo pois ja rapsutukset lakkaavat hetkeksi, sitten kohta taas tarjotaan mahdollisuutta saada rapsuja. Tärkeää olisi myös tehdä harjoituksia usein, sillä mitä useammin harjoitukset päättyvät niin, että tippoja ei laiteta, sitä vähemmän tippapulloa on aihetta pelätä.

...ja sitten jälleen mietin, miten helppoa olisi ollutkaan opettaa koiralle pennusta lähtien, että korvatippapullo on kiva juttu, josta saa rapsuja ja namuja, eikä sitä tarvitse pelätä. Sen sijaan opetin koiralle varmaan miljoona sirkustemppua (hyödyllistä ja virikkeellistä opeteltavaa toki nämäkin, mutta...).

Mutta joo. Kirjoitus karkasi taas vähän käsistä ja on sen verran epäselvä, että tuskin kukaan edes ymmärtää pointtiani. Mutta jospa tämä selventäisi jotain edes itselleni.