Näytetään tekstit, joissa on tunniste lilli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lilli. Näytä kaikki tekstit
perjantai 30. maaliskuuta 2018
Lilli 12 vuotta!
Näin on taas vuosi kulunut - Lilli täytti eilen 12 vuotta. Vielä riittää vauhtia tarvittaessa.
torstai 28. joulukuuta 2017
Joulun taikaa
Kuusen koristelua... Palloja ja hopeanauhoja ja kaikkea outoa.
Jopa jouluorava... kaikkea sitä keksitäänkin...
Ja koristepukki, jolta ei saa edes lahjoja. Toisaalta, jos istun tässä kiltisti, saan ehkä namuja.
No nyt kaikki on valmista. Jokohan se oikeakin pukki pian tulisi?
Ja tulihan se!
Jouluaamuna jotain kummallista liikkui pihapiirissä. Tonttuja?
Hyvää uutta vuotta kaikille!
Jopa jouluorava... kaikkea sitä keksitäänkin...
Ja koristepukki, jolta ei saa edes lahjoja. Toisaalta, jos istun tässä kiltisti, saan ehkä namuja.
No nyt kaikki on valmista. Jokohan se oikeakin pukki pian tulisi?
Ja tulihan se!
Jouluaamuna jotain kummallista liikkui pihapiirissä. Tonttuja?
Hyvää uutta vuotta kaikille!
keskiviikko 20. joulukuuta 2017
maanantai 4. joulukuuta 2017
sunnuntai 20. elokuuta 2017
Loppukesää
Kesä alkaa olla ohi, ja pian on taas aika jättää Lilli kotiin ja palata Jyväskylään. Tänään oli niin hieno ilma, että pitkästä aikaa kaivoin kameran esiin ja motivoin Lillin pieneen kuvaustuokioon pihalla. Elokuun värit sointuvat koiran turkkiin varsin kauniisti!
Kesä on mennyt oikein mukavasti. Lilli on yhä pirteässä kunnossa, kuten kuvista varmaan tulee ilmi. Ruoka ja kissat ovat yhä asioita, joiden eteen jaksetaan tehdä töitä. Onneksi jälkimmäiseksi mainittuja ei näkynyt tämän luoksetulon aikana.
Ja aamupalan syöminen se vasta on jännää. Hyvin harvoin tulee enää tarjottua koko satsia kupista. Usein piilotan suurimman osan safkasta pihalle, joskus pakastan osan kongiin tai käytän herkkupaloina treenituokiossa. (Lue lisää aarteenetsintäleikistä: Vaihtoehtoinen tapa ruokkia koira).
 |
| Etsii etsii |
 |
| Boing! |
 |
| NAMU!! |
 | |
| On sillä pitkä kieli |
 |
| Nuuhnuuhnuuh... |
Mukavaa syksyä kaikille! :)
lauantai 13. toukokuuta 2017
Hammasharjatreeniä
Nyt viimeisimmän hammaskivenpoiston jälkeen huhtikuussa tein lopultakin päätöksen, joka olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten. Aloin kouluttaa Lilliä hampaiden harjaukseen.
Olen edennyt hiljalleen ja täysin koiran ehdoilla. Koulutus lähti liikkeelle siitä, että tökkäsin vähän koiran huulta ja annoin heti namun. Sitten nostettiin hieman huulta. Kun koira ei tästä enää välittänyt, toin harjan mukaan ja jälleen ihan sekunti kerrallaan lisäsin harjausaikaa. Jos koira alkoi harjauksen aikana nykiä itseään vapaaksi otteesta, päästin irti heti, mutta en antanut namua - ja sitten seuraavaan harjoitukseen hieman alensin rimaa. Herkun sai vain, kun oli paikallaan koko sen ajan, kun harja oli suussa.
Tulokset ovat olleet fantastisia!! Jo nyt kulma- ja etuhampaiden harjaus sujuu loistavasti molemmilta puolilta. Tästä olisi tarkoitus edetä vielä haastavampiin takahampaisiin - ja jos oikein pitkälle päästään, niin suun avaamiseen ja hampaiden sisäpintaan asti.
Otin tänä iltana hieman videomatskua treeneistämme. Video on hiukan kotikutoinen, mutta pointti siitäkin varmaan tulee esiin.
Olen edennyt hiljalleen ja täysin koiran ehdoilla. Koulutus lähti liikkeelle siitä, että tökkäsin vähän koiran huulta ja annoin heti namun. Sitten nostettiin hieman huulta. Kun koira ei tästä enää välittänyt, toin harjan mukaan ja jälleen ihan sekunti kerrallaan lisäsin harjausaikaa. Jos koira alkoi harjauksen aikana nykiä itseään vapaaksi otteesta, päästin irti heti, mutta en antanut namua - ja sitten seuraavaan harjoitukseen hieman alensin rimaa. Herkun sai vain, kun oli paikallaan koko sen ajan, kun harja oli suussa.
Tulokset ovat olleet fantastisia!! Jo nyt kulma- ja etuhampaiden harjaus sujuu loistavasti molemmilta puolilta. Tästä olisi tarkoitus edetä vielä haastavampiin takahampaisiin - ja jos oikein pitkälle päästään, niin suun avaamiseen ja hampaiden sisäpintaan asti.
Otin tänä iltana hieman videomatskua treeneistämme. Video on hiukan kotikutoinen, mutta pointti siitäkin varmaan tulee esiin.
maanantai 1. toukokuuta 2017
Vappuhulinaa
Hauskaa toukokuun ensimmäistä!
Lillin vappuun kuului mm. takatalven ihmettelyä, kissanjälkiä ja ruokien etsintää omassa tarhassa.
Lillin vappuun kuului mm. takatalven ihmettelyä, kissanjälkiä ja ruokien etsintää omassa tarhassa.
keskiviikko 12. huhtikuuta 2017
keskiviikko 29. maaliskuuta 2017
Lilli 11 vuotta!
Yksitoista vuotta. Se on kunnioitettava ikä koiralle. Ja se on sitä erityisesti koiralle, jonka eläinlääkärin arvion mukaan "olisi pitänyt kuolla" jo 3-4 vuotta sitten. Kun Lillillä vuonna 2007 todettiin tämä autoimmuunisairaus, eläinlääkäri antoi sille 6-7 vuotta elinaikaa. Se aika on ylitetty jo komeasti!
Olin juuri viime viikonloppuna moikkaamassa Lilliä. Vein sille synttärilahjaksi vessapaperirullan sisään piilotetun aarteen, jota se jaksoi taas innoissaan repiä kuten aina ennenkin. Vielä virtaa - kevät on tuonut Lilliin jälleen jopa lisää vauhtia. Se jaksaisi ja haluaisi lenkkeillä tuntitolkulla, jahdata kissoja ja myyriä ja tutkia latoja. Viime aikoina se on kuitenkin myös ontunut toista etutassuaan oudosti, ja olen joutunut miettimään, kuinka pitkiä lenkkejä on tässä tilanteessa järkevää tehdä. Tassu ei Lillin menohaluja tunnu haittaavan, ja tuntuu pahalta rajoittaa Lillin intoa - mutta toisaalta liika rasitus voi olla pahasta tassulle.
Lillille on kasvanut vanhemmiten myös luomia, joista yksi on kasvanut silmäluomeen ja tuntuu ärsyttävän silmää pahasti. Nyt on varattu pääsiäisviikolle aika luomenpoistoon, ja samalla hammaskivenpoistoon. Varmaan tuolla reissulla otan sitten tassunkin puheeksi.
Lillin tauti on kulkenut mukana lähes koko sen elämän ajan. Tällä hetkellä syödään yhä neljäsosatabletti kortisonia päivässä, mikä pitää pahimmat kutinat kurissa. Muuten Lillin ravinto koostuu yhä raa'asta lihasta ja satunnaisesti kasviksista. Kasvisten ja kananlihan määrää on viime aikoina vähennetty, sillä niiden syönti on yhdistynyt lisääntyneeseen kutinaan. Poroa, lammasta, hirveä, hevosta ja lohta sen sijaan menee. Joskus palaan muistelemaan aikoja ennen raakaruokintaa ja sitä viimeistä kutinakohtausta, mikä lopulta johti ruokinnan muutokseen. Kehtaan yhä väittää, että Lilli ei olisi enää tässä, jos sen ruokintaa ei silloin olisi muutettu kuivanappuloista raakaruokintaan. Pahimmillaan kutina oli silloin niin hurjaa, että ajatus koiran lopettamisestakin väreili jo takaraivossa.
Kuluvan kevään aikana olen aika paljon muistellut menneitä ja toisaalta miettinyt tulevaisuuden haasteita. Opiskelemaan lähtö toi kolmisen vuotta sitten suuren muutoksen elämään, ja kaikki on ollut vähän sekavaa siitä lähtien. Viime syksynä tein raskaan päätöksen, kun katsoin parhaaksi jättää Lillin "lopullisesti" vanhempieni luo maaseudulle. Mutta vaikka päätös oli vaikea, se oli varmasti Lillin kannalta paras ja oikein. Välillä ahdistaa, kun en itse voi vaikuttaa asioihin kovin hyvin - vaikka tiedänkin, että Lilli on ihan hyvässä hoidossa kotona. Toisaalta eron myötä olen oppinut arvostamaan koirallisia hetkiä ja suhdettani Lilliin aivan uudella tasolla.
Mutta näin sitä vain on kasvettu "pennusta" kunnon ikään, niin koira kuin omistajakin. Kaikista virheistä ja haasteista huolimatta arvostan todella paljon yhdessä vietettyjä hetkiä. Toivottavasti niitä on vielä runsaasti jäljellä!
Kuvassa Lilli nautiskelemassa kevätauringosta 24.3.
Olin juuri viime viikonloppuna moikkaamassa Lilliä. Vein sille synttärilahjaksi vessapaperirullan sisään piilotetun aarteen, jota se jaksoi taas innoissaan repiä kuten aina ennenkin. Vielä virtaa - kevät on tuonut Lilliin jälleen jopa lisää vauhtia. Se jaksaisi ja haluaisi lenkkeillä tuntitolkulla, jahdata kissoja ja myyriä ja tutkia latoja. Viime aikoina se on kuitenkin myös ontunut toista etutassuaan oudosti, ja olen joutunut miettimään, kuinka pitkiä lenkkejä on tässä tilanteessa järkevää tehdä. Tassu ei Lillin menohaluja tunnu haittaavan, ja tuntuu pahalta rajoittaa Lillin intoa - mutta toisaalta liika rasitus voi olla pahasta tassulle.
Lillille on kasvanut vanhemmiten myös luomia, joista yksi on kasvanut silmäluomeen ja tuntuu ärsyttävän silmää pahasti. Nyt on varattu pääsiäisviikolle aika luomenpoistoon, ja samalla hammaskivenpoistoon. Varmaan tuolla reissulla otan sitten tassunkin puheeksi.
Lillin tauti on kulkenut mukana lähes koko sen elämän ajan. Tällä hetkellä syödään yhä neljäsosatabletti kortisonia päivässä, mikä pitää pahimmat kutinat kurissa. Muuten Lillin ravinto koostuu yhä raa'asta lihasta ja satunnaisesti kasviksista. Kasvisten ja kananlihan määrää on viime aikoina vähennetty, sillä niiden syönti on yhdistynyt lisääntyneeseen kutinaan. Poroa, lammasta, hirveä, hevosta ja lohta sen sijaan menee. Joskus palaan muistelemaan aikoja ennen raakaruokintaa ja sitä viimeistä kutinakohtausta, mikä lopulta johti ruokinnan muutokseen. Kehtaan yhä väittää, että Lilli ei olisi enää tässä, jos sen ruokintaa ei silloin olisi muutettu kuivanappuloista raakaruokintaan. Pahimmillaan kutina oli silloin niin hurjaa, että ajatus koiran lopettamisestakin väreili jo takaraivossa.
Kuluvan kevään aikana olen aika paljon muistellut menneitä ja toisaalta miettinyt tulevaisuuden haasteita. Opiskelemaan lähtö toi kolmisen vuotta sitten suuren muutoksen elämään, ja kaikki on ollut vähän sekavaa siitä lähtien. Viime syksynä tein raskaan päätöksen, kun katsoin parhaaksi jättää Lillin "lopullisesti" vanhempieni luo maaseudulle. Mutta vaikka päätös oli vaikea, se oli varmasti Lillin kannalta paras ja oikein. Välillä ahdistaa, kun en itse voi vaikuttaa asioihin kovin hyvin - vaikka tiedänkin, että Lilli on ihan hyvässä hoidossa kotona. Toisaalta eron myötä olen oppinut arvostamaan koirallisia hetkiä ja suhdettani Lilliin aivan uudella tasolla.
Mutta näin sitä vain on kasvettu "pennusta" kunnon ikään, niin koira kuin omistajakin. Kaikista virheistä ja haasteista huolimatta arvostan todella paljon yhdessä vietettyjä hetkiä. Toivottavasti niitä on vielä runsaasti jäljellä!
Kuvassa Lilli nautiskelemassa kevätauringosta 24.3.
torstai 16. helmikuuta 2017
Lilliä moikkaamassa :)
Olipa mukava käydä tapaamassa Lilliä pitkästä aikaa viime viikonloppuna - vaikka alkuviikosta noussut kuume meinasikin pilata koko reissun! Ehdin kuitenkin onneksi tervehtyä, ja viikonloppu meni tuttuja lenkkipolkuja maaseudun rauhassa kierrellen.
Leikkasin myös Lillin kynnet ja harjasin turkin kunnolla. Karvaa lähti aika reilusti - varmaan vaihtaa taas lyhyemmän turkin kesäksi! Myös kynsien leikkuu meni vallan mallikkaasti etenkin etutassujen osalta (oi, kun olisinkin saanut videolle). Lilli antoi nätisti tassun leikattavaksi ja antoi tosi hyvin leikata kynnen. Takatassujen osalta hoidin homman myös koiraa kunnioittaen - laitoin kongiin ruokaa, annoin koiralle ja koiran keskittyessä kongiin, napsin kynnet lyhyiksi.
Ovat nämä vain hienoja hetkiä, kun huomaa koiran ehdoilla tapahtuvan lähestymistavan todella toimivan. Muistan yhä ajan, kun Lilli kellistettiin kynsien leikkuuta varten kyljelleen. Puuhaan tarvittiinkin silloin kaksi ihmistä, toinen piti koiraa ja toinen leikkasi. Vaikka vaatiihan se koiranomistajalta pitkäjänteisyyttä ja jonkinlaista oman ajattelutavan "kääntämistä" omaksua positiivinen koulutusmenetelmä. Lillin kanssa kynsien leikkuussakin on edetty hitaasti menneestä nykyiseen, sillä Lilli aristeli alkuun todella paljon kynsiinsä koskemista.
Lilli on kyllä tavattoman pirteä - kun toin sille tuliaispaketin, se hetken riehui ja häsläsi paketti suussaan kuin pentu. Lenkillä se sai kerran vahvan hajun kissanjäljestä, ja sitten mentiin. Puuvajat, ladot ja muut hajunurkkaukset on myös pakko tutkia aina tarkkaan. Ruoka-aika saa Lilliin myös kummasti vauhtia, ja piilotetun ruuan etsiminen on yhä yhtä jännää. Ikä on toki tuonut myös kankeutta, eikä Lilli enää jaksa riehua kovin pitkään. On silti ilo katsella sitä näin hyvässä kunnossa, kun ottaa huomioon sen iän ja sairauden.
Ikävä kyllä isot, vieraat koirat ovat syksyisen pureman myötä nyt iso, iso kauhistus. Alkuun en huomannut Lillissä mitään, mutta nyttemmin on tullut selväksi, että pahat traumat jäi. Lilli ei suostu enää lainkaan lenkille sinne, missä tuo purema tapahtui. Lenkillä vastaan tulevat tietyntyyppiset isot koirat ovat myös kauhistus - esimerkiksi saksanpaimenkoirat ja vastaavan tyyppiset rodut saavat hirveän pelko- ja paniikkireaktion aikaan. Toisaalta esimerkiksi vastaan tulevaa suomenajokoiraa se ei kavahtanut lainkaan, päinvastoin olisi halunnut mennä tutustumaan. Kerran äitini kertoi myös, että pelkkä "purijakoiran" haju oli saanut pelon aikaan - Lilli ei nähnyt itse koiraa, mutta haistoi, että se oli kulkenut juuri ohi, eikä olisi millään jatkanut matkaa.
Mutta kaikin puolin kiva reissu siis takana. Sain myös itse nollattua hieman aivojani ja motivoiduttua eteenpäin alkuvuoden hässäköiden jälkeen. Ja ensi viikolla olisi jo aika käydä kotona taas - sitten maaliskuun menot pitääkin vielä miettiä.
Leikkasin myös Lillin kynnet ja harjasin turkin kunnolla. Karvaa lähti aika reilusti - varmaan vaihtaa taas lyhyemmän turkin kesäksi! Myös kynsien leikkuu meni vallan mallikkaasti etenkin etutassujen osalta (oi, kun olisinkin saanut videolle). Lilli antoi nätisti tassun leikattavaksi ja antoi tosi hyvin leikata kynnen. Takatassujen osalta hoidin homman myös koiraa kunnioittaen - laitoin kongiin ruokaa, annoin koiralle ja koiran keskittyessä kongiin, napsin kynnet lyhyiksi.
Ovat nämä vain hienoja hetkiä, kun huomaa koiran ehdoilla tapahtuvan lähestymistavan todella toimivan. Muistan yhä ajan, kun Lilli kellistettiin kynsien leikkuuta varten kyljelleen. Puuhaan tarvittiinkin silloin kaksi ihmistä, toinen piti koiraa ja toinen leikkasi. Vaikka vaatiihan se koiranomistajalta pitkäjänteisyyttä ja jonkinlaista oman ajattelutavan "kääntämistä" omaksua positiivinen koulutusmenetelmä. Lillin kanssa kynsien leikkuussakin on edetty hitaasti menneestä nykyiseen, sillä Lilli aristeli alkuun todella paljon kynsiinsä koskemista.
Lilli on kyllä tavattoman pirteä - kun toin sille tuliaispaketin, se hetken riehui ja häsläsi paketti suussaan kuin pentu. Lenkillä se sai kerran vahvan hajun kissanjäljestä, ja sitten mentiin. Puuvajat, ladot ja muut hajunurkkaukset on myös pakko tutkia aina tarkkaan. Ruoka-aika saa Lilliin myös kummasti vauhtia, ja piilotetun ruuan etsiminen on yhä yhtä jännää. Ikä on toki tuonut myös kankeutta, eikä Lilli enää jaksa riehua kovin pitkään. On silti ilo katsella sitä näin hyvässä kunnossa, kun ottaa huomioon sen iän ja sairauden.
Ikävä kyllä isot, vieraat koirat ovat syksyisen pureman myötä nyt iso, iso kauhistus. Alkuun en huomannut Lillissä mitään, mutta nyttemmin on tullut selväksi, että pahat traumat jäi. Lilli ei suostu enää lainkaan lenkille sinne, missä tuo purema tapahtui. Lenkillä vastaan tulevat tietyntyyppiset isot koirat ovat myös kauhistus - esimerkiksi saksanpaimenkoirat ja vastaavan tyyppiset rodut saavat hirveän pelko- ja paniikkireaktion aikaan. Toisaalta esimerkiksi vastaan tulevaa suomenajokoiraa se ei kavahtanut lainkaan, päinvastoin olisi halunnut mennä tutustumaan. Kerran äitini kertoi myös, että pelkkä "purijakoiran" haju oli saanut pelon aikaan - Lilli ei nähnyt itse koiraa, mutta haistoi, että se oli kulkenut juuri ohi, eikä olisi millään jatkanut matkaa.
Mutta kaikin puolin kiva reissu siis takana. Sain myös itse nollattua hieman aivojani ja motivoiduttua eteenpäin alkuvuoden hässäköiden jälkeen. Ja ensi viikolla olisi jo aika käydä kotona taas - sitten maaliskuun menot pitääkin vielä miettiä.
tiistai 27. joulukuuta 2016
Lillin joulu...
...sujui pääosin leppoisissa merkeissä...
...mutta sisälsi jotain typerää kuusen ääressä poseerausta...
...josta sai tosin palkaksi namuja, kun oli kiltisti.
Hyvän kuvan ottaminen oli tänä vuonna hankalaa, vaikka kaikkea kokeiltiin.
Jep, ihan kaikkea...
...ja lopputulos oli enkelin kannalta traaginen.
Mutta ei hätää, enkeli selvisi tilanteesta säikähdyksellä. Ja hauskaa oli!
Ilta toi olohuoneeseen tutun pukinkontin ja paljon lahjoja "kiltille" koiralle.
JEEEEEE!!!!!!!!!
Jouluyö menikin sitten koiran levittämiä silppoja siivoillessa.
Hyviä vuoden viimeisiä päiviä ja tsemppiä kaikille koirille uudenvuodenpaukuista selviämiseen!
...mutta sisälsi jotain typerää kuusen ääressä poseerausta...
...josta sai tosin palkaksi namuja, kun oli kiltisti.
Hyvän kuvan ottaminen oli tänä vuonna hankalaa, vaikka kaikkea kokeiltiin.
Jep, ihan kaikkea...
...ja lopputulos oli enkelin kannalta traaginen.
Mutta ei hätää, enkeli selvisi tilanteesta säikähdyksellä. Ja hauskaa oli!
Ilta toi olohuoneeseen tutun pukinkontin ja paljon lahjoja "kiltille" koiralle.
JEEEEEE!!!!!!!!!
Jouluyö menikin sitten koiran levittämiä silppoja siivoillessa.
Hyviä vuoden viimeisiä päiviä ja tsemppiä kaikille koirille uudenvuodenpaukuista selviämiseen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)