Toipilas

Lilli kävi eilen luomenpoistossa. Nyt parannellaan haavoja.

Terveyskuulumisia

Äsken kävimme eläinlääkärillä ihan kennelyskärokotuksella, mutta toki samalla juttelimme Lillin kutinoista. Ajattelin nyt päivittää kuulumiset tänne blogiinkin.

Eli tilanne on kyllä parantunut, vaikka kutinaa ja nuolemista yhä jonkin verran on (syynä kuitenkin ihan varmasti Lillin "napsimiset" lenkillä, ei lampaanliha). Nyt Lilli syö jo viidettä viikkoa pelkkää lammasta, ja kohta otetaan mukaan sitten jokin kasvis, ehkä jäävuorisalaatti tai kesäkurpitsa - tai herne, jota eläinlääkäri ehdottteli.

Raadonhajuinen ystävämme sai myös uutta herkkäihoisen koiran shampoota ja pääsee pesulle nyt tavanomaista useammin. Uusi korvanpuhdistuslitkukin on tilauksessa, sen pitäisi kuvauksen mukaan ehkäistä sienten, hiivojen, bakteerien ym. kasvua korvassa ja ehkäistä näin myös korvatulehduksia.

Noin muuten Lillille kuuluu oikein hyvää. Minulla on nyt hyvin aikaa koiralle, kun koulu ja yo-kirjoitukset ovat jo takana, ja päivittäin tuleekin lenkkeiltyä ihan mukavasti. Näin kevätaamuisin herään yleensä pönttökamerankin takia jo kuudelta ja aamulenkille lähdemme heti, vaikka Lillillä joskus onkin heräämisvaikeuksia :)

Ei sen enempää tällä kertaa. Mukavia kevätpäiviä kaikille!

Peurat ja perunat vaihtuivat kutinakohtauksiksi...

Jaahas, mistähän taas aloittaisi? Tarina jatkuu - tänään tapahtui parikin käännettä.

Aamulla koiran kutinat paisuivat ihan mahdottomiin mittoihin, Lilli ei paikoillaan pysynyt, raapi itseään ja juoksi pitkin taloa. Se siitä nappuladieetistä, ei montaa päivää kyllä tarvittu "todistamaan" sitä, kuinka hyvä ruokavalio tuo raakaruoka onkaan ollut. Aamuruuaksi Lilli saikin siis kasvissosetta ja kanan jauhelihaa tuttuun tapaan.

Kutina ei - tietenkään - ottanut rauhoittuakseen heti. Pahaksi onneksi minulla oli vieläpä yo-kirjoituspäivä, enkä voinut jäädä koiran kanssa kotiin, mutta äiti konsultoi eläinlääkäriä. Eläinlääkäri ohjeisti nyt jättämään näpydieetin, aloittamaan kortisonin kutinan vähentämiseksi ja aloittamaan uuden eliminaatiodieetin; pelkkää lampaanlihaa joka päivä. Raakana, onneksi.

Kortisoni vähensi kutinat (kunnes sen vaikutus nyt on juuri lakannut, yöksi otetaan uutta) ja koira rauhoittui nukkumaan. Toivottavasti kutina nyt laantuu ajallaan. Myöskään autoimmuunitautikohtausta (jonka ruokinnanmuutos näpyihin laukaisi) ei voi sulkea pois, mutta äh - jotenkin minulle nuo kutinat ja allergiat ja autoimmuunitauti ovat yksi ja sama asia koko ajan. Eipä kai auta kuin seurailla ja toivoa parasta...

"Eliminaatiodieetti" tuli sitten kuitenkin...

Lillillä oli taas korvatulehdus - niinkin paha, että vaati antibiootit suun kautta. Eläinlääkäri kertoi, että koiralla on korvatulehduksen lisäksi  kuiva iho, tassut ja takapuoli ja sanoi, että kuivuus johtuu rasvahappojen puutteesta (ja minähän tulen nyt ottamaan selvää, mistä rasvahapoista homma kiikastaa ja ennenkaikkea mistä kyseisiä rasvahappoja saa luontaisesta ruokavaliosta!).

No, joka tapauksessa eläinlääkäri määräsi lopulta sen eliminaatiodieetin, eli kuivien, "hypoallergisten" nappuloiden muodossa peuraa ja perunaa nyt kuukauden päivät. Jippii. Paketin kyljessä lukee muuten myös "eläinperäisiä sivutuotteita", se kammoksumani sanapari.

Koetan kuitenkin nyt nähdä tilanteen positiivisessa valossa, kokeiluna ja uutena yrityksenä tehdä jotain Lillin nuolemisen, krahnuttelun ja korvatulehdusten eteen - koiran hyvinvointihan tässä on tärkeintä. Lillin takamus on ollut viime aikoina niin järkyttävässä kunnossa, että olemme tyytyneet kokeilemaan ihan viimeisiä vaihtoehtoja ongelmaan; "jenkkiratkaisuja" eli kauluria ja nuolemista estäviä housuja. Jotain kummaa tässä koko hommassa on, sillä kun raakailun aloitimme aikanaan, ei Lillille puoleen vuoteen tullut oikeastaan mitään ongelmia, ei korvatulehduksia eikä pahemmin kutinaakaan - mutta sitten tilanne alkoi mennä taas huonompaan suuntaan, vaikka ruokavalio ei muuttunut miksikään!

Katsotaan nyt, miten tässä käy. Jos kutinat katoavat "kökkäreiden" syönnin myötä, otetaan selvää, mikä ainesosa on syyllinen kutinoihin (tai mitä pitäisi lisätä ruokavalioon) ja koetetaan sitten tarjoilla luonnollista purtavaa sen mukaan. Jos kutinat eivät kaikkoa, niin... no sitten ainakin palataan raakaruokaan.

Että sellaista.

Terveyshuolia ja videoita

Ylihuomenna Lillillä on edessä hammaskivenpoisto. Hammaskiveä on kertynyt taas jonkin verran ja koira on krahnuttanut leukaansa - tosin onko syynä tähän hammaskivi vai Lillin "perussairaus", autoimmuunitauti, joka taas on ilmeisesti toiminut laukaisevana tekijänä myös parille viime aikojen korvatulehdukselle. Jotenkin aina syksyisin tulee näitä sairauksia koiralle enemmän, muu vuosi menee rauhallisemmin.

Ruokavaliossakin on taas ollut pieniä muutoksia. Sisäelimet olen jättänyt vähemmälle ja supistanut ne lähinnä broitsun kivipiiraan ja sydämeen, sillä nauta ja possu (etenkin mahat) ovat tuntuneet olevan vähän liian vahvoja koiralle. Muutenkin Lilli on nyt paljolti broilerinsiipidieetillä ja aamuruuaksikin se saa mixien sijaan nykyisin "puhdasta" jauhelihaa ja kasvisseosta. En tiedä sitten, auttaako...

Kutinaa koiralla on yhä (tassut, takapuoli, leuka/ikenet, korvat) ja sitä on ollut oikeastaan siitä lähtien, kun autoimmuunitauti puhkesi. Melkein kaikkea on kyllä jo kokeiltu virikkeistä koulutuksen kautta vaikuttamiseen sekä tietenkin ruokavalioasioihin, mutta jotenkin on jo mennyt toivo koko asian suhteen, kun mikään ei tunnu auttavan. Barffiin vaihdettaessa kutina vähän helpotti, mutta nyt se on taas palaillut.

Mutta vanhahan tuo jo sinänsä on tautinsa kanssa... kun tauti jouluna 2007 puhkesi, eläinlääkäri ennusti 6-7 vuotta elinaikaa... joten hyvin on Lilli siihen nähden pärjäillyt!

Mutta laitetaan lopuksi iloisempaa asiaa ja pitkästä aikaa pari videota Lillistä! Lillillä on aina tapana nuolla keittiön lattia läpi joskus useampaankin otteeseen päivässä - ruuantähteiden toivossa, tietenkin. Sain lopultakin kuvattua touhua hiukan videolle ja ajattelin jakaa sen tännekin:

Lillin (tai Jaanan) kotisivujen suhteen ei ole tapahtunut minkäänlaista edistystä. En pääse itse edes kirjautumaan sisään ftp-palvelimelle, ei ole muka käyttöoikeuksia. Asiaa on tiedusteltu Saunalahdelta asti, mutta mitään kunnon vastausta ei olla saatu. Mystinen juttu todella - onneksi blogi on kuitenkin olemassa! (Harmittaa vain, kun tein juuri suuren projektin lintusivujen puolelle undujen värigenetiikasta, ja nyt se on tiessään... materiaali on kuitenkin onneksi tallessa oman koneen kiintolevyllä!)

Korvatulehdus, -tipat ja niiden laitto vapaaehtoisesti

Koiralla on jälleen korvatulehdus (ja vähän mahaongelmiakin taisi olla vähän aikaa sitten?). Tosin se ei ole mikään ihme, kun tietää, mitä se on viime aikoina syönyt.

Lenkkireittimme varressa jotkut ovat leikkineet värikuulasotaa ja kuulia on lennellyt poluille. Koira on päässyt syömään niitä (!!!), mikä ei todellakaan voi olla kauhean terveellistä. Lisäksi se on viime aikoina napsinut mustikoita ja puolukoita marjaretkillä, mädäntynyttä ruohoa ja tuttuun tapaan myös "sitä itseään".

--> seurauksena tästä kaikesta siis korvatulehdus ja korvatipat.

Rupesin tässä vähän aikaa sitten miettimään, miten korvatippojen laiton voisi hoitaa positiivisemmin. Lilli tuntee jo sanan "korva" ja se alkaa luimistella heti sen kuullessaan. Lisäksi se pelkää korvatippapulloa ja pakenee sen nähdessään (ja kaikki tämä on seurausta siitä, että korvatipat on luonnollisesti laitettu pakottamalla halki koiran elinkaaren.).

En nyt vain oikein tiedä, mikä voisi olla paras keino homman hoitamiseksi. Kokeiltu on kolmea vaihtoehtoa.
- Laitetaan tipat juuri ennen aamu- ja iltaruokailua, syömään pääseminen toimii vahvisteena. Toimii suht. kivasti, jos vain muistaa laittaa tipat ennen ruokailua.
- Opetetaan koira "pyytämään" tippojenlaittoa samalla lailla, kun se nyt pyytää rapsutuksia (tassun anto) ja rapsutetaan samalla, kun laitetaan tippoja (jos pakenee, rapsuttelu loppuu ja tippapullo menee pois, hetken päästä uusi yritys jne.), siis rapsutuksia saa vain silloin, kun tippapullon antaa olla lähellä/antaa laittaa tippoja. (vähän huonosti selitetty, tiedän)
- Kiinnitetään koiran huomio johonkin mielekkääseen tekemiseen (namujen etsiminen) samalla, kun laitetaan tippoja.

Jälkimmäistä kikkaa käytin kynsien leikkuussa, mutta se ei tunnu oikein toimivan tippojen laitossa, sillä koira pelkää tippapulloa enemmän kuin kynsisaksia (ja ihan varmasti korvatippojen laitto tuntuu inhottavammalta kuin kynsien leikkuu, tämän tietää jokainen, jolle on joskus laitettu korviin jotain).

Pyytämis"temppua" koetin tänä aamuna. Jännä oli se, että koira pakeni muutamaan otteeseen, mutta palasi kuitenkin aina takaisin pyytämään tippoja/rapsutuksia. Lisäksi olen ottanut muutamia siedätysharjoituksia ihan vain niin, että olen rapsutellut koiraa tippapullon ollessa koiran lähellä (=oppii, että tippapullosta saa rapsuja, eikä sen läsnäolo tarkoita aina välttämättä tippojen laittoa). Myös namuja olen käyttänyt hiukan vahvisteina tässä. Pääpointti olisi tehdä nyt tippapullosta kiva juttu, tai ainakin neutraali juttu, jota ei tarvitse pelätä.

Itse olen ihan tumpelo näissä koulutusjutuissa ja varmaan nytkin teen virheitä, joita tulen katumaan taas myöhemmin. Koetan nyt painaa kaaliini, että rapsutan koiraa vain silloin, kun se on ihan rauhassa tippapullon ollessa esillä. Jos se rupeaa luimistelemaan, mulkoilemaan tai vetäytymään, otetaan pullo pois ja rapsutukset lakkaavat hetkeksi, sitten kohta taas tarjotaan mahdollisuutta saada rapsuja. Tärkeää olisi myös tehdä harjoituksia usein, sillä mitä useammin harjoitukset päättyvät niin, että tippoja ei laiteta, sitä vähemmän tippapulloa on aihetta pelätä.

...ja sitten jälleen mietin, miten helppoa olisi ollutkaan opettaa koiralle pennusta lähtien, että korvatippapullo on kiva juttu, josta saa rapsuja ja namuja, eikä sitä tarvitse pelätä. Sen sijaan opetin koiralle varmaan miljoona sirkustemppua (hyödyllistä ja virikkeellistä opeteltavaa toki nämäkin, mutta...).

Mutta joo. Kirjoitus karkasi taas vähän käsistä ja on sen verran epäselvä, että tuskin kukaan edes ymmärtää pointtiani. Mutta jospa tämä selventäisi jotain edes itselleni.

Onnistumisia

Heh, edellisestä kirjoituksesta on pari päivää ja niin paljon on taas tapahtunut! Tänään oli oikein hyvä päivä koiran kanssa, vaikka välissä olikin pari huonompaa. Mistähän sitä aloittaisi?

Koiralla oli viime päivät maha löysällä. Kakka oli löysää ja oudon tummaa, lisäksi se ahmi useaan otteeseen ruohoa. Ruokahalukaan ollut täysin kunnossa (söi kyllä, mutta ei ahminut ruokaansa entisen lailla = sairauden merkki Lillillä). Kävin jo läpi viime päivien ruokavaliota ja syytin myös kuivattuja kivipiiroja, joita Lilli oli viime päivinä saanut koulutusnameina.

Eilen sitten tajusin syyn. Olin antanut koiran napsia mökkitien varresta muutamia mansikoita, vadelmia ja mustikoita kuten aiempinakin vuosina. Takaraivossa oli jo silloin jyskyttänyt pieni epäilys, mutta en heti osannut yhdistää marjoja vatsaongelmiin. Vasta, kun illalla mökiltä palatessani näin koiran jälleen herkuttelevan marjoilla, tajusin. Mustikoilla selittyi myös kakan tumma väri. Ei siis marjoja koiralle jatkossa.

Tänään koira oli jo entisensä ja pääsimme aloittelemaan luoksetulon optimointia. Varasin "erikoisvahvisteiksi" todella rasvaisia siankorvasiivuja. Ne haisevat kammottavalle ja ovat hirveitä käsitellä, mutta koira rakastaa niitä. Se olikin nyt todella motivoitunut (ja syy sille, miksi koira pari päivää sitten tuntui jotenkin haluttomalta: vatsaongelmat) ja tuli nopeasti, varmasti ja reagoi heti. Kerran se lähti jopa tulemaan luo ennen kuin kutsuin, tästä ei tietenkään vahvistetta tullut.

Ja vielä yksi hyvä uutinen: Olen lopultakin saanut koulutuksen avulla vähennettyä Lillin iänikuista takapuolennuolemista (koputtaa puuta). Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että koira haki nuolemisellaan huomiota (rupesi nuolemaan takapuoltaan --> joku tuli huutamaan "Lilli, ei nuolla takapuolta!!" ja sai huomiota).

Nyt olen toiminut niin, että koiran nuollessa takapuoltaan kävelen vain sen ohi huomioimatta sitä lainkaan (lopettaa nuolemisen, muttei saa huomiota). Vastaavasti aina "muuten vaan" koiran ohi mennessäni vahvistan sitä rapsutuksin ja kehuin, jos se vain makoilee paikallaan nuolematta takapuoltaan. Vähän sekavasti taas selitetty, mutta kutakuinkin noin olen saanut nuolemisen vähenemään. Tänään en ole yllättänyt sitä takapuolta nuolemasta kertaakaan! (Selityksenä laitettakoon vielä, että Lillin takapuolennuoleminen ei ole sitä "normaalia", jolla kaikki koirat toisinaan puhdistavat itseään. Lilli teki sitä pakonomaisesti ja pitkäkestoisesti joka päivä.)

Ja ruokinnasta vielä hiukan; kohta kokeilen koiralle varovasti jotain ihan uutta, kokonaista sonnin rustoluuta! Ostin eilen kokeeksi pari luuta. Naudan luumurskettahan se on saanut, mutta kokonaisena se onkin ihan uusi juttu...

Olenpas viime aikoina muuten touhunnutkin paljon koiran kanssa ja päivitellyt blogia usein! Hyvä näin, koska kohta tulee taas kiireisemmät ajat eteen.