Heh, edellisestä kirjoituksesta on pari päivää ja niin paljon on taas tapahtunut! Tänään oli oikein hyvä päivä koiran kanssa, vaikka välissä olikin pari huonompaa. Mistähän sitä aloittaisi?
Koiralla oli viime päivät maha löysällä. Kakka oli löysää ja oudon tummaa, lisäksi se ahmi useaan otteeseen ruohoa. Ruokahalukaan ollut täysin kunnossa (söi kyllä, mutta ei ahminut ruokaansa entisen lailla = sairauden merkki Lillillä). Kävin jo läpi viime päivien ruokavaliota ja syytin myös kuivattuja kivipiiroja, joita Lilli oli viime päivinä saanut koulutusnameina.
Eilen sitten tajusin syyn. Olin antanut koiran napsia mökkitien varresta muutamia mansikoita, vadelmia ja mustikoita kuten aiempinakin vuosina. Takaraivossa oli jo silloin jyskyttänyt pieni epäilys, mutta en heti osannut yhdistää marjoja vatsaongelmiin. Vasta, kun illalla mökiltä palatessani näin koiran jälleen herkuttelevan marjoilla, tajusin. Mustikoilla selittyi myös kakan tumma väri. Ei siis marjoja koiralle jatkossa.
Tänään koira oli jo entisensä ja pääsimme aloittelemaan luoksetulon optimointia. Varasin "erikoisvahvisteiksi" todella rasvaisia siankorvasiivuja. Ne haisevat kammottavalle ja ovat hirveitä käsitellä, mutta koira rakastaa niitä. Se olikin nyt todella motivoitunut (ja syy sille, miksi koira pari päivää sitten tuntui jotenkin haluttomalta: vatsaongelmat) ja tuli nopeasti, varmasti ja reagoi heti. Kerran se lähti jopa tulemaan luo ennen kuin kutsuin, tästä ei tietenkään vahvistetta tullut.
Ja vielä yksi hyvä uutinen: Olen lopultakin saanut koulutuksen avulla vähennettyä Lillin iänikuista takapuolennuolemista (koputtaa puuta). Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että koira haki nuolemisellaan huomiota (rupesi nuolemaan takapuoltaan --> joku tuli huutamaan "Lilli, ei nuolla takapuolta!!" ja sai huomiota).
Nyt olen toiminut niin, että koiran nuollessa takapuoltaan kävelen vain sen ohi huomioimatta sitä lainkaan (lopettaa nuolemisen, muttei saa huomiota). Vastaavasti aina "muuten vaan" koiran ohi mennessäni vahvistan sitä rapsutuksin ja kehuin, jos se vain makoilee paikallaan nuolematta takapuoltaan. Vähän sekavasti taas selitetty, mutta kutakuinkin noin olen saanut nuolemisen vähenemään. Tänään en ole yllättänyt sitä takapuolta nuolemasta kertaakaan! (Selityksenä laitettakoon vielä, että Lillin takapuolennuoleminen ei ole sitä "normaalia", jolla kaikki koirat toisinaan puhdistavat itseään. Lilli teki sitä pakonomaisesti ja pitkäkestoisesti joka päivä.)
Ja ruokinnasta vielä hiukan; kohta kokeilen koiralle varovasti jotain ihan uutta, kokonaista sonnin rustoluuta! Ostin eilen kokeeksi pari luuta. Naudan luumurskettahan se on saanut, mutta kokonaisena se onkin ihan uusi juttu...
Olenpas viime aikoina muuten touhunnutkin paljon koiran kanssa ja päivitellyt blogia usein! Hyvä näin, koska kohta tulee taas kiireisemmät ajat eteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti