Vielä vuosi sitten opiskelemaan lähtö oli jotain kaukaista tulevaisuutta, vaikka jo yo-kirjotuksiin luinkin ja tulevaisuutta pohdiskelin. Mutta nyt yllättäen se hetki onkin jo ihan käsillä, on aika nostaa purjeet ja suunnata... soluasuntoon, jonne ei saa viedä koiraa.
Ei hätää, oma tilanteeni ja Lillin tilanne on sikäli onnellinen, että vanhempani ovat luvanneet pitää koiran kun lähden. Ja vaikka koiranpito olisikin tulevassa kämpässäni ollut sallittu, en voisi edes kuvitella elämänsä maalla viettänyttä koiraa tunkkaisessa opiskelijakopperossa päivät pitkät yksinään vinkumassa, joten joka tapauksessa Lillin olisi paras jäädä.
Ikävä on silti suuri jo nyt. Olen kasvanut tenavasta nuoreksi aikuiseksi yhdessä Lillin kanssa. Ajatus lemmikittömästä elämästä tuntuu hyvin oudolta kahdeksan koirallisen vuoden jälkeen.
Äsken tein vanhemmilleni aanelosen, johon kokoilin tärkeimpiä koiran ruokintaan liittyviä seikkoja. Niin, ruokinnasta; vain n. pari viikkoa sitten pistimme stopin lässähtäneelle eliminaatiodieetille ja palasimme takaisin normaaliin kunnon raakaruokintaan. Sain homman vasta alkuun ja nyt on jo aika jättää ruokinta muiden vastuulle. Ja kortisonikuurikin on päällä, taas.
Onneksi en muuta ihan Suomen toiselle puolelle, joten viikonloppuvierailut ovat mahdollisia. Ja niin, onneksi vanhempani ovat valmiit hoitamaan koiraa.
Joskus penskana ajattelin ruusuiset kuvat siitä, kuinka pois kotoa lähtiessäni otan koiran mukaan ja "saan jostain" ison kämpän heti ja rahaa ja omia lintuja ja toisen koiran ja mitä vielä. Ja luulen, että moni muukin lapsena lemmikkikuumetta potenut ajatteli ja ajattelee samoin. Ja se on ihan luonnollista, eikä lapsen vielä tarvitse ajatellakaan opiskeluaikojensa budjettia. Mutta vaikka kuinka, kuinka kovasti lupaisi ja vannoisi ja haluaisi pitää sen koiran itsellään loppuun asti vaikka mikä olisi, joskus vain voi tulla tilanne, että on koirallekin paras jäädä pois muuttokuormasta. Se on vain realismia ja elämää.
Peräänkuulutankin vanhempien vastuuta; jos hankit lapsellesi koiran, hankit samalla itsellesi koiran. Koiran, josta olet valmis huolehtimaan parhaasi mukaan sen elinkaaren loppuun asti.
Minulla ja Lillillä on vielä muutama yhteinen päivä edessä tällä erää. Muuttokiireistä huolimatta aion nauttia näistä päivistä ja lenkkeillä paljon. Tänään kävelimme jo 12 kilometriä. Onneksi hyvästit eivät ole lopulliset ja ehkä vielä joskus Lillin elinkaaren aikana saan tarpeeksi ison kämpän ja rahaa... no, ruusuinen haaveilu ei ole kielletty.
