Jaahas, mistähän taas aloittaisi? Tarina jatkuu - tänään tapahtui parikin käännettä.
Aamulla koiran kutinat paisuivat ihan mahdottomiin mittoihin, Lilli ei paikoillaan pysynyt, raapi itseään ja juoksi pitkin taloa. Se siitä nappuladieetistä, ei montaa päivää kyllä tarvittu "todistamaan" sitä, kuinka hyvä ruokavalio tuo raakaruoka onkaan ollut. Aamuruuaksi Lilli saikin siis kasvissosetta ja kanan jauhelihaa tuttuun tapaan.
Kutina ei - tietenkään - ottanut rauhoittuakseen heti. Pahaksi onneksi minulla oli vieläpä yo-kirjoituspäivä, enkä voinut jäädä koiran kanssa kotiin, mutta äiti konsultoi eläinlääkäriä. Eläinlääkäri ohjeisti nyt jättämään näpydieetin, aloittamaan kortisonin kutinan vähentämiseksi ja aloittamaan uuden eliminaatiodieetin; pelkkää lampaanlihaa joka päivä. Raakana, onneksi.
Kortisoni vähensi kutinat (kunnes sen vaikutus nyt on juuri lakannut, yöksi otetaan uutta) ja koira rauhoittui nukkumaan. Toivottavasti kutina nyt laantuu ajallaan. Myöskään autoimmuunitautikohtausta (jonka ruokinnanmuutos näpyihin laukaisi) ei voi sulkea pois, mutta äh - jotenkin minulle nuo kutinat ja allergiat ja autoimmuunitauti ovat yksi ja sama asia koko ajan. Eipä kai auta kuin seurailla ja toivoa parasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti